Uusi vuosi maaliskuussa

”Kaiken Hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.” (Saarn.3:11)

Heipsans viimosta kertaa miun puolesta!

Viimenen (apua) viikko on nyt lähtenyt pyörimään ja kaikenlaisia ajatuksia vellonut mielessä. Ihan tosi hämmentävää, kuinka nopeesti aika täällä on mennyt. Vastahan sitä meni ekaa kertaa keskukselle ja näki niitä lapsia ensimmäistä kertaa. Jotenkin tosi jännä miten rakkaita niistä lapsista ja aikuisistakin on tullut. Jumala toimii kyl niin ihmeellisellä tavalla!

Viikko alko täällä sillä, että Pk saapui Ateenaan. Käytiin yhdessä syömässä ja sen jälkeen kiivettiin Lykavittokselle. Taino oikestaan ensin kiivettiin kukkulalle x jolle ajauduttiin vahingossa, mutta löyettiin me nähtävyydenki luo loppujen lopuks.

”väärältä” kukkulalta oli aivan huikeat maisemat joka suuntaan!

sinne reittikin oli hieman extreme

Tiistaina mentiin interin kanssa keskukselle (paitsi Matias joka oli kippeenä) ruokapäivään ja pk matkaili omia menojaan. Tänään oltiin Elvin kanssa naistenpäivässä keskuksella.

Persian kielisissä maissa vietetään tällä viikolla uutta vuotta, joten molemmat keskuspäivät ovat pyörineet paljon sen teeman ympärillä. Paljon on puhuttu siitä kuinka uusi vuosi voi tuoda uuden ”alun” mutta vain Jeesukselta saa uuden elämän.

Heidän uudenvuoden viettoonsa kuuluu tällainen pöytä, joka sisältää mm. elävän kultakalan, kolikoita sekä taateleita

 

jaoimme tänään keskuksella lahjoja uuden vuoden kunniaksi 🙂

Aika keskuksella on ollut huippua ja opettavaista ja en osaa sanoiksi pukea kuinka paljon Jumala on opettanut näitten parin viikon aikana. Ennen reissuun lähtöä kuvittelin että Jumala järisyttäis jotenkin eri tavalla, tekis miulle pyhemmän olon muiden auttamisen ansiosta, tai jotakin. Mutta sen sijaan on vaan huomannut kuinka paljon virheitä itsessä on ja vaikka kuinka on tajunnut asioita mistä pitäisi olla kiitollinen, ei niistä osaa kiittää. Mutta kaikki tämä on jotenkin nostanut sitä totuutta ylöspäin että niin; eihän me mihinkään pystytä ilman Jumalaa. Ja ei meistä itessämme mihinkään ookkaan, vaikka kuinka yritettäis. Se on se Jumalan armo, joka meidät tulee pelastamaan, joka meitä johdattaa ja joka tuo ihmisiä uskoon. Ei meidän ihmisten teot tai yritykset.

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, se on Jumalan lahja.” (Ef.2:8)

Muuta en oikeen osaa nyt paperille kirjottaa, mutta rukoukseksi haluaisin jättää noiden keskuksella käyvien lapsien tulevaisuuden. Että he sais turvallisen ympäristön jossa elää ja jota kutsua kodiksi, mahdollisuuden elää onnellisena ja ennenkaikkea että he tulisivat tuntemaan Kristuksen.

 

<3 Essi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

40 − 34 =