Lasten kaltainen on Jumalan valtakunta

Heipsaans!

Paljon ei ole kerennyt muuttua tuosta kun Matias kirjotteli eilen, mutta tänään oli niin ajatuksia herättävä päivä että eiköhän jotakin paperille ilmesty :p

Kreikka on siis edelleen Kreikka ja keskuksella päästiin työskentelemään taas lasten kanssa niin kuin aikaisempinakin päivinä 🙂 Poikkeuksena esitimme myös pantomiimiesityksen elämän tarkoituksesta, ja sen löytymisestä vain Jeesuksesta Kristuksesta.

Tänään keskuksella oli vuorossa teetupapäivä, jolloin siis keskus on avoin kaikille halukkaille (josta johtuen ihmisiä tulee ja menee ja välillä tilat on tungokseen saakka täynnä).

Jumala siunasi tänään runsaalla määrällä ihania, kikattavia lapsia. Vaikka lastenhuone oli välillä täynnä melua ja vilskettä, kukaan ei loukkaantunut ja Jumalan läsnäolon pystyi lähes käsin tuntemaan.

Pojat olivat aivan täysillä pelissä mukana, ja karjaisujen ansiosta voittaja ei jäänyt keltään epäselväksi!

Keskuksella vietetyistä päivistä ehdottomasti eniten on oppinut siellä käyvistä lapsista. Päällepäin lähes kaikki lapset ovat niinkuin muutkin lapset, kenen kanssa on päässyt olemaan tekemisissä; nauravaisia, kujeilevia ja rakkauden kaipuisia. Näissä lapsissa on kuitenkin jotain todella erilaista. Tänäänkin eräs noin 10-vuotias tyttö kertoi Elville, kuinka hän oli tullut Kreikkaan kumiveneillä Hän kertoo myös kuinka he olivat nähneet toisten veneitten kaatuvan ja monien hukkuvan. Tämän tytön äiti oli eri maassa ja hänen tulevaisuutensa oli todella epävarma. Toinen pieni tyttö tuli aamulla juosten kertomaan, että häntä oli kohdeltu todella huonosti. Myöhemmin hän leikki innoissaan huoneessa ja lopulta nukahti Elvin syliin.

Se kuinka nämä lapset ovat kokeneet niin syvää surua, tuskaa ja menetystä. Nähneet niin paljon pahaa ja saattavat elää pelossa edelleen joka hetki. Silti nämä samat lapset nauravat ja halaavat ja antavat poskisuukkoja. Siinä on jotakin niin pysäyttävää ja silmiä avaavaa. Välillä tuntuu että, vaikka minä varta vasten tulin tänne kertomaan muille Jeesuksen rakkaudesta, he opettavat sitä enemmän minulle. Tänäänkin pieni tyttö teki minulle monta korua ihan vain että tulisin iloiseksi. Toinen teki minulle piirustuksen jossa luki ”I love u Essi”. En osaa pukea sanoiksi kuinka suuren paikan nämä lapset ovat omassa sydämessä ottaneet. Jumala on todellakin opettanut nöyryyttä heidän kauttaan ja olen tajunnut sen, kuinka oikeasti kaikki hyvä tässä elämässä on Jumalan armoa ja lahjoja Häneltä. Mitään niistä en ole ansainnut itse enkä omista niistä yhtäkään. Hävettää ihan kuinka itsestäänselvyytenä monia asioita pitää. Näiden ajatusten myötä olen samaistunut todella paljon Miriamin biisin sanoihin:  ”Jos mieleni on kukkuroillaan minua ja silmää miellyttää vain oma peilikuva, kuinka silloin voisin olla todistajana sille että suurin kaikista on Jumala? ~ Pidä mut nöyränä, että sisälläni kasvaa voisit ja minä vähetä. Pidä mut köyhänä, että Sulta kaiken ottaa voisin ja suojassasi levätä.”

Ja kuinka toivon ja rukoilen että ne heistä, jotka eivät ole vielä Jeesusta oppineet tuntemaan, saisivat sen lahjan saada. Koska he todellakin ansaitsisivat sen, kaikista maailman ihmisistä. Ja sata kertaa ennemmin kuin minä, joka olen saanut siunauksia/ hyviä asioita enemmän elämässäni kuin osaan edes laskea.

Rukoukseksi haluankin jättää nuo kaikki lapset joita keskuksella tänään oli.

<3 Essi

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

85 + = 91