Koira, pyykkiä ja soppakulho

Heissan alla!

Parin päivän sisään on ollut taas paljon menoa ja meininkiä. Eilen keskuksella oli naistenpäivä ja meillä äijillä oli luvassa vierailu toisella keskuksella. Paikalle löydettiin, ja vielä ajoissa. Sisällä odotti pieni, mutta lämminhenkinen tila. Istahdettiin siinä Miikan kanssa pöydän ääreen, jossa oli juuri alkamassa raamattupiiri pakolaisten kielellä. Raamattupiirin jälkeen tapasimme kylväjän lähetti Faisalin ja myös Hannan, joka on juuri tullut tänne kreikan lähetyskentälle. Vierailu oli todella hyvä kokemus ja oli todella iso ilo nähdä, kuinka paljon pakolaisia raamattupiirissä oli.

matkamme jatkui siitä monastirakin aukiolle, josta lähdimme koko porukalla kylään yhdelle Helping Hands -keskuksen työntekijälle, Ruthille. Siellä meitä vastassa odotti Ruthin lisäksi myös yksi maailman söpöimmistä koirista. Heti kun pääsimme pahimmasta koirakuumeesta yli ja pystyimme taas keskittymään muuhun maailmaan, istuimme pöydän ääreen. Oli tosi mielenkiintoista kuulla Ruthin todella vaiherikas elämäntarinansa ja meillä oli muutenkin todella hyviä keskusteluja. Ruth on kotoisin Yhdysvalloista ja tilasimme läheltä oikeen hervottoman kokoiset American style hampurilaiset. Sen jälkeen oli kyllä sellainen fiilis, että loppureissussa ei tarvitse sitten syödä enää mitään. Sitten siinä vielä juotiin kahvia ja temmellettiin koiran kanssa. Vähän ajan päästä päästettiin emäntä ja koira nukkumaan lähdettiin metrolla kämppiä kohti ja nukkumaan!

Tänään vaihdettiin naisväen kanssa osia. He menivät sinne Crossroads keskukselle, jossa minä ja Miika eilen oltiin, ja me puolestaan mentiin Helping Handsin miestenpäivään. Miestenpäivillä Miika pääsi pesemään pyykkiä ja minä autoin keittiössä. päivä kului pakolaisiin tutustuen ja lautapelejä pelaillen. päivän päätteeksi pidettiin rukouspiiri. työntekijöillä on ollut aina loppupiirissä tapana kysyä ”miten näitte Jumalan työskentelevän tänään?”. Tällaiselle suomalaiselle kaverille kysymys kuulostaa aluksi ehkä vähän pelottavalta. Heti rupeaa miettimään että ”Näinkö mä nyt Jumalaa erityisesti missään tänään ja vitsit ku mul ei nyt oo mittään hyvää juttuu.” Mutta totuushan on se, että meidän kaikkivaltias Jumala näkyy kaikkialla ja kaikessa. Ihan siinä kun viedään soppakulho pöytään tai siinä kun pelataan pakolaisten kanssa tammea. Minusta tuo kysymys on lopuksi aivan loistava, sillä se pistää miettimään että ei me olla niitä, jotka täällä tekee sitä työtä, vaan se on Jumala. Se jos mikä lohduttaa, sillä onneksi Jumalan pelastussuunnitelma ei ole meidän tekemisestä kiinni, vaan me saadaan toimia välikäsinä. Lähetyskäskyn lopussa sanotaan ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” Mat.28:20

Matias

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

35 + = 43