”Montako askelta on tänää menny?”

Tiu tau tulkku ja Hej på dig!

Jos yhdellä sanalla voisi näitä paria viimeistä päivää kuvailla, niin se on rakkolaastari. Niin paljon ollaan kävelty ympäri Ateenaa, että pakollahan sitä jo kantapäissä alkaa tuntua. Me ollaan siis saatu viettää la-ma vähän vapaammissa merkeissä, eikä niitä olla todellakaan jätetty käyttämättä. Lauantaina kaikki saivat kulkea vähän omia reittejä, tytöt taisivat kiivetä filipap… pop? filipappospoppokselle ja me muut vietettiin vapaapäivää omissa jutuissamme. Illalla päästiin katsomaan uunituore pakolaisuudesta Kreikassa ja kristillisistä auttamisjärjestöistä kertova dokumentti. Se oli todella silmiä avaava ja siinä oli upeita tarinoita Jumalan suuruudesta ja siitä, kuinka moni pakolainen on kääntynyt kristityksi. Jotkut pakolaiset kertoi myös nähneensä Jeesuksen näyssä, vaikka eivät koskaan ennen olleet edes kuulleet hänestä.

Sunnuntaina käytiin kirkossa, jonka jälkeen suuntasimme Akropolikseen. Historialliset, monta tuhatta vuotta vanhat pylväät ja itse Parthenon herättävät kyllä kunnioitusta. Täällä epäjumalien temppelien keskellä monet kristityt, kuten Paavali, ovat julistaneet evankeliumia kreikkalaisille. Paavali sanoi esimerkiksi näin: ”Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.” Apt 17.24-25. Fun fact tähän väliin, Sana kantoi hedelmää Ateenassakin ja sen myötä esimerkiksi Parthenon muutettiin kirkoksi 500-luvulla, ja se asetelma säilyi ihan myöhäiskeskiajalle asti. Minusta tuo raamatunkohta kuvastaa tätäkin erityisen hyvin. Jumala otti kaikki kreikkalaisten epäjumalien temppelit Ateenassa ja teki niistä paikkoja, joissa kristityt saisivat palvella ja ylistää hänen pyhää nimeään. Me ihasteltiin kaunista Ateenaa sieltä korkealta, ja pidettiin pienimuotoinen raamis Parthenonin juuressa. Sen jälkeen seikkailu jatkui shoppailemaan Ateenan kaduille. kana-gyrosit naamaan ja sen jälkeen porukan parempi puolisko alkoi etsimään mekkoja. Me jätkät oltiin mukana pitkälti vain keräilemässä rakkoja kantapäihin. Loppujen lopuksi Päivä oli kuitenkin todella mukava!Tänään aamulla lähdimme kävelemään Lykabettoksen kukkulalle, jonka huipulla on pieni pyhän Yrjön kirkko. huipulle päästyämme kaikki olivat ihan hengästyneitä ja hiestä märkiä. Kiipeäminen viileämpänäkin päivänä olisi jo tuntunut, mutta siinä auringonpaisteessa se tuntui aika paljon enemmän. Kaikki kuitenkin oli sen arvoista, sillä huipulla oleva kirkko oli erittäin kaunis ja parempia maisemia saa kyllä hakea. On se käsittämättömän upea, tämä Luojan luoma maailma. Pienet pelleilyt ylhäällä vielä ja sen jälkeen suuntasimme Monastirakin aukiolle. Siellä meitä vastassa oli lähettiperhe Skyttä. He kertoivat meille heidän työstä ja elämästä Ateenassa. Oli todella mielenkiintoista kuulla heidän tarinaansa ja sitä, miten Jumala on johdattanut heidät Kreikkaan.

Lopuksi toivoisin, että rukoilisitte pakolaistyön puolesta ja niiden lähettien, jotka tätä tärkeää työtä tekevät.

 

Matias

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 1 = 4