Heikkona voimakas

”Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.” 2. Kor. 12:9

Kiipesimme maanantaina yhdessä PK:n kanssa Lykabettos -vuorelle. Mitkä maisemat!

Maailman parasta jäätelöä.

PK:n kanssa syömässä kreikkalaista ruokaa: salaattia ja pita-gyroksia.

Pilvinen Ateena yläilmoista.

Plaka yläilmoista. Kuva otettu Areiopagilta – siis Paavalin jalanjälissä! (Ap.t. 17)

Tiistaina pääsimme yhdessä PK:n kanssa tutustumaan Kreikan kulttuuriin. Kuvassa maailman kuuluisimman akropoliksen Parthenon temppelin rauniot. Ihmeellistä miten monta sataa vuotta sitten on osattu rakentaa jotakin tuollaista…

Tiistain kulttuurikierrokselta.

Saippuakuplia vanhan Plakan kaduilla.

PK (SRO:n Nuorten Raamattulinja) saapui täksi viikoksi opintomatkalle Ateenaan. Olemme tehneet paljon yhdessä: maanantaina kapusimme ihastelemaan Ateenaa vuoren huipulta, tiistaina tutustuimme Kreikan historiaan ja keskiviikkona pakolaiskeskuksen töiden jälkeen suuntasimme yhdessä kaupungin keskustaan ostoksille. Oli ihanaa päästä tutustumaan Ateenan ”kulttuurikohteisiin” paremmin: saimme kulkea Paavalin jalanjäljissä Areiopagilla, ihastelimme Ateenan Akropoliksen arkkitehtuuria ja kiertelimme vanhassa kaupungissa.

Keskiviikkona pääsimme taas työn pariin. Joimme monet kupit teetä ja söimme pizzaa lasten kanssa.

Yhteinen askarteluhetki.

Tavattoman hyvää appelsiinimehua! Vie kielen mennessään.

Hyvää ruokaa on syöty paljon. Kuvassa sienirisottoa ja tabbouleh salaattia.

Monanstirakin aukio iltahämärässä.

Kevättä ilmassa – täällä kukkii jo!

”Näkyikö Jumala täällä tänään?” kysytään jokaisen työpäivämme jälkeen loppupiirissä. Pakolaiskeskuksen työ on välillä kovin raskasta: oma tekeminen saattaa tuntua mitättömältä ja työn tulosta ei tohdi nähdä. Pakolaisten vaikeudet ja heidän raskaat kokemuksensa saavat mielen murheelliseksi. On vaikea havaita maailman tuskan ja taakan keskellä Jumalan työtä, jota kuitenkin tapahtuu. Jokaisen loppupiirin aikana kuitenkin todetaan, että Jumala teki todella työtänsä ja välitti rakkauttaan: lapset nauroivat ja leikkivät, aikuiset pystyivät avaamaan sydäntään, Raamatunkohta tai rukous kosketti, joku hymyili minulle. Jumala on läsnä arjessamme ja ilmentää itseään mitä ihmeellisimpien asioiden kautta. Hänen läsnäolonsa ei aina tarkoita yliluonnollista järkeä järisyttävää tunnetta tai tapahtumaa, vaan kerran ihmiseksi maan päälle tullut Jumala loistaa valoaan jo vaikka hymyistämme. Vapaaehtoistyön tekeminen on jatkuvaa kamppailua oman yrittämisen ja armoon luottamisen välillä: kun luotan itseeni, en voi nähdä Jumalan työtä. Ja kun näen itseni epäonnistuneena ja heikkona, juuri silloin Jumala tekee työtä minussa ja minun kauttani.

 

Jospa kauneinta on keskeneräisyys
Jospa kirkkainta on aamun hämäryys
Vaikka yrittäisin sormet verillä
puolivalmiiksi jään

Sillä tarvitseeko terve auttajaa
Eihän täydellinen kaipaa Jumalaa
Ehkä valmis olen vasta perillä
kun Vapahtajani nään

                    Exit – Keskeneräinen

 

<3 Johis

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 50 = 54