Appelsiinien luvattu maa

Heippa maailma turvallisesti perillä ollaan!

Keskiviikkona puoliltapäivin saavuimme Kreikan kamaralle (eli ollaan oltu täällä jo 35tuntii hurjaa), ja yhä hengissä! Matka alkoi kyllä jo kolmelta yöllä brutaalin aikaisella herätyksellä (taistelua on käyty oliko kyseessä edes aamuyö vai ihan rehellinen yö), jolloin autojen nokat kääntyivät kohti Helsinki-Vantaan kenttää. Yöllä sitä ei ehkä ihan tajunnut, mutta siinä oli kuitenkin meidän huikean seikkailun alku!

 

 

 

 

 

Saksassa vaihdon jälkeen olivat viimeisetkin suomalaiset kadonneet näköpiiristä, ja väki alkoi paljon enemmän muistuttaa välimeren alla paistattelevaa kuin suomalaisessa maaliskuussa kärsivää ihmistä. Parin tunnin lentämisen jälkeen muutamat säälittävät torkkumisyritykset saivat jäädä, kun pilvien lomasta alkoi paljastua TATTADADAA: Kreikan saaret!!

 

 

Maahan onnellisesti päästyämme ja Kreikan erilaisuudesta toivuttuamme (täällä vesihanasta pitää PAINAA, ei vääntää kauheen hankalaa) karautimme takseilla kohti kotiamme, marmoriportaiden luvattua maata (ja meillä on kattoterassi!) Melkein samantien läksimme kohti jokaviikkoista, isoa vihannestoria joka on ihan meidän talon vieressä. Ja mikään ei kyllä sekoita liikennettä yhtä tehokkaasti kuin se jokaviikkoinen, keskelle katua asemoitu vihannestori (taksikuski-parka). Torikierroksen jälkeen olimme varmoja kahdesta asiasta: vihannekset on täällä halpoja kuin saippua ja appelsiineja on ihan joka paikassa <3

 

 

 

Illalla kävimme vielä syömässä pita gyrokset (en ees tiiä kirjotetaanks se noin), ja sitten pienen iltahappihyppelyn jälkeen suuntasimme jo kotia sekä unipuuta kohti.

 

Tänä aamuna oli taas armo uus: saimme herätä ihanaan auringonpaisteeseen ja pannulla paistuvan munakkaan porinaan! Paitsi Siru ja Outi ketkä kokkasivat sitä munakasta. Hidas aamiainen kattoterassilla meni mönkään koska meillä on jotenkin taipumuksena tämä aikatauluista myöhästely, joten pika-aamiaisen jälkeen sujautimme jalkamme lenkkareihin ja suuntasimme valloittamaan Ateenan katuja!

 

Päämäärämme oli päätyä Areiopagille, suurelle kukkulalle Akropoliksen kainalossa, jolla vaikkapa Paavali on pitänyt puheitaan. Matkan varrella sijaitsevat upeat ortodoksikirkot ja suloiset putiikit (varsinkin eräs tietty sandaalikauppa<3) saattoivat kuitenkin hidastaa etenemistahtiamme hieman, mutta hitaasti mutta varmasti kuitenkin lähestyimme Areiopagia.

 

Plagan kaupunginosaan saavuttuamme oli aika ensimmäiselle tauolle (mutta eihän me nyt millään yhden pysähdyksen taktiikalla tien päällä olla hohoo). Ja söpö kahvila se olikin, siellä oli tuolinpäälliset tehty räsymatoista!

Kun lopulta saavuimme määränpäähämme, uljaalle Areiopagille, olivat tunnelmat varsin mykistävät. Ensinnäkin olimme juuri kävelleet samoja, tappavan liukkaita ja jyrkkiä portaita kuin Paavali 2000 vuotta sitten. Ja toiseksi olimme niin väsyneitä että lepo-ja evästauko kuulostivat varsin hyvältä ajatukselta. Aikamme maisemista ja auringosta nautittuamme suuntasimme mutkien kautta (torit ja kauppakeskukset kotimatkan varrella ovat tietynlaisia häiriötekijöitä) kohti kotia.

Kukkula tuolla keskellä kaikkea on meidän tuleva lenkkipolku. (help)

 

 

Illalla suunnittelimme vielä huomisen päivän pyhäkoulua: edessä on ensimmäinen päivä pakolaiskeskuksella, hurjaa! Iltaraamisten ja kreikkalaisen jogurtin feat. mansikat jälkeen oli hyvä rauhoittua, kuka nukkumaan, kuka kirjoittamaan blogia keittiön lattialle. Hyvää yötä Jeesus myötä maailma, saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan!

–  Iida

2 thoughts on “Appelsiinien luvattu maa

  1. Hans Rönnlund says:

    Hei,
    Kiva lukea, että olette päässeet hyvin alkuun. Toivottavasti saamme kohta lukea, mitkä vaikutelmat olivat ensimmäisistä käynneistä ARC-työkeskuksessa.

    Terveisin Tikkurilan toimistosta,

    Hasse

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

4 + = 8