Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Täällä taas!

Täällä taas!

Tämän postauksen kirjoittaminen on pyörinyt mielessä jo lähes viikon, mutta pää on lyönyt tyhjää ja opistoelämä on vienyt taas mennessään. Palasimme tosiaan viikko sitten maanantaina Suomeen, ja tuntui vähän oudolta herätä aamulla Istanbulissa vuodesohvan puolikkaalta ja illalla painaa pää tyynyyn täällä asuntolassa. Jännitin Suomeen palaamista melko paljon, mutta samalla odotin sitä innolla. Lähtöaamuna olo oli kuitenkin jotenkin tyhjä – tässä tämä matka nyt oli, tänään lennetään Suomeen.. Kaksi kuukautta meni todella nopeasti.

Lentokoneeseen pääsyn odottelua

Lentokoneeseen pääsyn odottelua

Suomessa, jee!

Suomessa, jee!

Suomessa ja opistolla oloon on alkanut taas tottua, vaikka aluksi kaikki tuntui vähän oudolta. Kaikki täällä on niin tuttua ja samanlaista, mutta silti vähän erilaista. 😀 Vaikea selittää sitä tunnetta. On kyllä ollut kivaa taas vaihteeksi liikkua yksin ja tehdä asioita omaan tahtiin, mennä syömään ruokalaan, juoda hanavettä ja hengittää raikasta ilmaa. Vessapaperit meinasin aluksi heittää tuttuun tapaan roskikseen. Matkan aikana aloin kyllä kaipaamaan luontoa ja kunnon metsää. Onneksi täällä niitä riittää, ja ensi viikolla meillä onkin luvassa yhteinen metsäretki. 🙂

image

imageimage image

Ajatukset matkaavat vielä jatkuvasti Ateenaan ja Istanbuliin.. Mielessä pyörii kaikki tapaamani ihmiset ja erityisesti lapset, kaikki hienot paikat ja ylipäätään vaan kaikki mitä yhdessä koettiin. Kuluneet kaksi kuukautta ovat olleet elämäni parhaimpia ja koko matka tähänastisen elämäni paras kokemus. Pakolaiskeskuksella työskentely, yhdessä asuminen ja asioiden hoitaminen, vieraissa maissa eläminen ja eri ihmisten kohtaaminen on ollut monella tapaa opettavaista. Monet ovat kysyneet kumpi kuukausi oli parempi, kummassa maassa oli kivempaa tms, mutta en kyllä pysty vastaamaan. Kuukaudet olivat keskenään niin erilaiset.

Istanbulin korkeimman rakennuksen katolla

Istanbulin korkeimman rakennuksen katolla

Vielä on kuukausi jäljellä Kauniaisissa asumista. Maailmalla seikkailun lisäksi täällä Raamattuopistolla on ollut ihan mahtavaa viettää tämä lukuvuosi. 🙂 Onneksi Jumala johdatti minut tänne ja sitten vielä intterille. Matkamme aikana mietin monesti, että enpä arvannut päätyväni tänne, mutta paremmin ei voisi olla. Katselin juuri kuvia siitä, kun meidät siunattiin matkallemme, ja se siunaus on kyllä kantanut.

-Mehiläinen