Nauravia kasvoja

Morjens!

Maanantai oli meidän viimeistä edellinen kokonainen päivä Ateenassa. Kuukausi on todellakin mennyt hujauksessa ja vielä ei malttaisi jättää tätä paikkaa, sillä nyt alkaa kaupunki erityisesti Viktoria, jossa asumme, alkaa jo tuntua kotoisalta, tutulta ja turvalliselta. Pakolaiskeskuksen hienoa tiimiä erityisesti jäämme kaipaamaan. Samoin myös kotikatumme hyvin hyödynnettyä leipomoa. Istanbuliin saamme kuitenkin pian lentää ja varmasti unohtumaton kuukausi on tulossa myös siellä. Haikeata on joutua luopumaan tiimimme tärkeästä tekijästä, Suomeen palaavasta Elinasta.

Tänään pakolaiskeskuksella oli vaatejakelupäivä. Asetimme pöydille miesten, naisten ja lasten vaatteita sekä muun muassa leluja ja keittiötarvikkeita. Perheille annettiin aika, jonka aikana he saivat etsiä hyödyllisiä vaatteita ja tavaroita. Taustalla soi rauhallinen musiikki ja tunnelma oli vapautunut. Jokainen löysi mukaansa jotakin, ja oli ilo huomata lasten hymyilevät kasvot, kun he saivat sopivan leikkikalun mukaansa.

Vaatejakelupäivässä oli iloinen meininki.

Vaatejakelupäivässä oli iloinen meininki.

Kaikkien perheiden lähdettyä harjoittelimme seuraavan päivän opetuksen esitystä, joka kertoo selkeästi sen kuka Jeesus on ja miksi hän tuli maailmaan. Siitä tuli aika hyvä, ja rukoilimme, että sen sanoma voisi todella vaikuttaa katselijoihin.

Lounaan jälkeen iltapäivällä oli rukoushetki, jossa muistettiin henkilökohtaisesti monia tiettyjä ihmisiä ja heidän perheitään. On todella upea juttu, että työntekijät tuntevat pakolaiset ja voivat muistaa heitä rukouksin. Rukous on tärkeää, ja joskus ehkä huomaakin rukousvastauksista, että sillä oli merkitystä. Se on ihmeellistä. Sen täällä huomaa myös, että joidenkin ihmisten sydämelle on laitettu erityinen kutsumus rukoilla. Wau!

Tomi on raportoinut ahkerasti tekemisiämme videolle.

Tomi on raportoinut ahkerasti tekemisiämme videolle.

Täksi päiväksi tilasimme vaihteeksi lämpöä ja aurinkoa. Söimme saksalaisystävämme avulla tutuksi tulleet falafel-kääryleet ja jatkoimme kävelyä Monastirakin liepeillä. Torilta ostimme piknikeväiksi mansikoita ja mandariineja ja lopulta kapusimme Areiopagille (toistamiseen) istuskelemaan. Keskusteltiin muun muassa siitä, että on jännä juttu, ettei Ateenan kokoisessa suurkaupungissa ole pilvenpiirtäjiä. Itse mietin sitäkin, että Ateena on lopulta aika helppo kartoittaa ja täällä pääsee liikkumaan aika jouhevasti paikasta toiseen julkisilla.

image

Poikkesimme Acropolista kiertävällä ympärystieltä puistoon ja löysimme erään monumentin ja hienoja näköalapaikkoja kalliolta. Matkalla kotiin laitoimme kolikon jähmettyneen, kullanvärisen ukkelin kippoon. Sen jälkeen hän teki muutamat liikkeet, lähetti lentosuukon ja jähmettyi toiseen asentoon. Hauska ja erikoinen tapaus! Jees, tällaista tällä erää.

Siunausta sulle,

Kikkailija

Puolivälissä ollaan

Ensimmäisinä päivinä täällä Ateenassa olo oli vähän epätodellinen: täälläkö elän seuraavan kuukauden? Nyt neljä viikkoa on kulunut ja parin päivän päästä lennämme jo Istanbuliin. Miten aika täällä menikin näin nopeasti?

image image

Me loputkin olemme nyt kotiutuneet konffasta ja ollaan taas koko porukka kasassa! Tuntui kyllä oudolta olla erossa melkein viikon verran, emme nähneet toisiamme edes vaihtaessamme osia kodin ja hotellin välillä. Ollaan eletty niin tiiviisti yhdessä nämä viikot, että vähän meinasi jo tulla ikävä toisia. Nyt vietetäänkin viimeisiä päiviä koko porukalla, koska keskiviikkona Elina ei lähdekään Ibuliin, vaan Suomeen. 🙁

Perjantaina tuskailimme hiostavan sään takia ja illalla saimmekin rankkasateen lisäksi kokea myös kunnon ukkoskuuron. Kastuimme litimäriksi Kifisian metropysäkille juostessa. Ateenan säät eivät ole meitä hirveästi suosineet, sillä täällä on meneillään epätavallisen kylmä ja sateinen maaliskuu.. Onneksi joukkoon on pari aurinkoistakin päivää mahtunut ja toivottavasti saamme niitä lisää Istanbulissa. Saimme kyllä kuulla siellä sataneen lunta viime viikolla, mutta vielä on toivoa.. 😀

Sateinen itsenäisyyspäivä

Sateinen itsenäisyyspäivä

Olen jo jonkin aikaa odottanut uuteen maahan lähtemistä, mutta perjantaina viimeisessä teetupapäivässä keskuksella tajusin, etten kohta tule enää varmaan koskaan näkemään näitä ihmisiä.. Tutuiksi tulleiden pakolaislasten kanssa touhutessa tuli vähän haikea olo. Onneksi huomenna ja tiistaina voidaan vielä nähdä. Heria Voithias -järjestön henkilökuntaa ja muita vapaaehtoisia jään myös muistelemaan lämmöllä. Kaikki ovat olleet todella mukavia, ymmärtäväisiä ja avuliaita. On aika upeaa, että monista eri maista ja elämäntilanteista tulleita ihmisiä tekee keskuksella työtä yhdessä. Perjantaina aamurukouksessa minua koskettivat erityisesti erään amerikkalaistyöntekijän sanat: ”there’s no human reason for us to be here together”. Olen tullut keskukselle monena aamuna väsyneenä ja voimat ovat välillä olleet vähissä, mutta aamurukouksen aikana saan aina uudelleen muistaa sen, ettei Jumalan työ ole meistä ihmisistä riippuvaista. Jumala on läsnä ja toimii keskuksella, ja siihen turvautuen voimme jokainen tehdä oman osamme, vaikka se ei aina niin hohdokkaalta tuntuisikaan.

image

Kuukausi elämästä on lyhyt aika, mutta kohta päättyvä maaliskuu on ollut minulle monella tapaa kasvattavaa aikaa. Puolet reissusta on kuitenkin vielä edessä ja on ihanaa ajatella, kuinka paljon tullaan vielä yhdessä kokemaan Istanbulissa. Olen niin kiitollinen tästä meidän porukasta. Aika huippua olla maailmalla hyvien ystävien kanssa ja jakaa yhdessä näitä hetkiä, niin hyviä kuin huonojakin.

Terveisin Mehiläinen

image

Kyllä kelpaa kuulua tähän tiimiin

 

Aika rientää

Heissulivei!

Onpas kiva olla takaisin Ateenan kotona.

Meidän puoliskon osuus suomalaisten konfferensista on nyt ohi ja luvassa on vapaa viikonloppu. Yhdessä jo pohdiskelimme innolla, mitä kivaa sitä keksisi viimeisille vapaapäiville Ateenassa. Itse ainakin odotan pääsyä kuuluisampiin paikallisiin museoihin, sekä tietysti aurinkoista säätä, jotta voisimme vielä päästä nauttimaan tästä Välimeren kaupungista täysin siemauksin.

Konfferenssi pidettiin isossa hotellissa meren rannalla, noin 45 minuutin ajomatkan päässä Ateenan keskustasta. Säät olivat aika kurjat, niin emme oikeen päässeet ottamaan iloa irti hotellin kauniista ympäristöstä. No, eihän se juurikaan haitannut, sillä pääsimme rentoutumaan sisäuima-altaalle, poreammeeseen ja turkkilaiseen hamamiin sekä tietysti herkullisten buffet-pöytien ääreen. Eihän siinä valittamista ollut, kun kolme kertaa päivässä pääsi nauttimaan kylläiseksi katetusta seisovasta pöydästä. Ihan kivaa vaihtelua meidän omiin kokkailurutiineihin asunnollamme 😉

1526392_10205455637244646_886441008479672683_n
10690078_10205455637524653_7411350130126891837_n

Konfferenssin ohjelma oli hyvin tiivis, niin päivät kuluivatkin melko pitkälti sen lomassa. Meidän intereiden tehtävä konffassa oli lastenhoito. Aikuisten pitäessä omaa ohjelmaansa, me kehittelimme lapsille omaa. Vaikka päivät olivat pitkiä ja ohjelmaa täytyi keksiä monelle tunnille, reippaiden ja iloisten lasten kanssa oli hauskaa ja antoisaa viettää aikaa. Päivät kuluivat erilaisia pelejä pelaillen, konffaolympialaisia kisaillen ja milloin mitäkin askarrellen. Yhteinen kieli helpotti ohjelman toteutusta huomattavasti, mikä välillä on tuottanut haasteita keskuksella lasten kanssa ollessa.

Askarreltiin lahjapaketteja

Askarreltiin lahjapaketteja

Kaiken kaikkiaan oli ihanan virkistävää päästä vaihtamaan maisemia muutamaksi päiväksi ja palata taas kotiimme. Ensi viikolla vielä muutamaksi päiväksi pakolaiskeskukselle, uusin, täysin voimin ja iloisin mielin. Nyt alkaakin jo tajuamaa, että päivämme täällä käyvät vähiin ja kohta ollaankin taas lentokentällä. Tässä alkaa pikkuhiljaa vähän jo herkistymään… Voisihan sitä muutaman extra-päivän täällä vielä viettää…

Aurinkoista ja iloista viikonloppua kaikille!

-Regina Phalange

Tiimimme jakautui…

…ei ole siis tapahtunut mitään vakavaa, vaan puolet tiimistämme lähti tänään suomalaistyöntekijöiden konferenssiin hoitamaan lapsia jonnekin Ateenan laidalle merenrantahotelliin. Toinen puoli tiimistämme jäi tänne majapaikkaamme ja olimme tänään normaalisti töissä pakolaiskeskuksella. Kotiin tultuamme meitä odotti vain likaiset astiat ja sotkuinen tiskipöytä. (vink vink hotellitiimi, siivotkaa jälkenne!) Perjantaina teemme vaihdon ja viikonlopuksi lapsia hoitamaan menee toinen puoli tiimiä.

Eilen meillä oli siivouspäivä keskuksella. Siivosimme pakolaiskeskuksen varastotilat, mikä oli melko pölyistä hommaa. Mutta parin tunnin jälkeen varastot näyttivät jo hyvältä ja vaatelahjoitukset olivat sievässä järjestyksessä. Lisäksi pidimme pääsiäisnäytelmäharjoitukset. Viikon päästä viimeisenä päivänämme Ateenassa esitämme ”spektaakkelin” keskuksella.

Tänään pidimme pyhäkoulua lapsukaisille. Askartelimme oksia ja hedelmiä, ja puhuimme Jeesuksesta viinipuuna, johon me kaikki kristityt olemme liitettynä. Talkoo väki keskuksella vaihtuu melko tiuhaan, kun yksilöitä ja tiimejä tulee ja menee. Tänään söimme taas läksiäiskakkua kun eräs suomalainen veteraanityöntekijä palaa suomeen. Mutta työ jatkuu vaikka työntekijät vaihtuvat. Kaikki apu keskukselle on kuitenkin tervetullutta.

Askarteluja pakolaislasten kanssa

Askarteluja pakolaislasten kanssa

Jeesus on viinipuu, me olemme oksat

Jeesus on viinipuu, me olemme oksat

Tämän päivän poimintoja:

1. Metrossa on joskus ruuhkaa ja täytyy varoa ettei jää oven väliin. Tänään nousimme metrosta Omonian asemalla ja lähdimme kulkemaan ulos tunnelista, kun huomasimme että metron ovet olivat sulkeutuneet ja erään metrossa olevan miehen käsi törrötti ovesta ulos. Kauhistuneen näköinen mies sai lopulta vedettyä kätensä sisään. Pelottavan näköinen tilanne kuitenkin.

2. Kävimme tänään kyselemässä pyykkejämme pesulasta. Tutun naisen sijaan pesulassa istuikin tupakkia poltteleva vanha mies. Yritimme kysyä häneltä pyykeistä, mutta mies ei puhunut muuta kuin kreikkaa. Häneltä juttua vain tuli ja tuli, vaikka yritimme sanoa ettemme ymmärrä. Lopulta mies otti minua käsivarresta kiinni ja talutti viereiseen apteekkiin. Apteekissa mukava apteekkari täti osasi kääntää meille englanniksi, että saamme pyykit vasta torstaina. Sitten seurasi tavanomainen keskustelu apteekkarin kanssa: ”Where are you from?” ”Finland” ”Oh, you all look so blond and beautiful.” Kauniit, vaaleat tyttösemme olivat siis mukana 🙂

Huomenna on Kreikan itsenäisyyspäivä ja meillä on huominen ja torstai vapaata. Huomenna kaupungilla lienee juhlahumua ja kulkueita. Täytynee mennä katsomaan kuinka kreikka juhlii.

Siunausta viikkoon!

-Piippolan vaari

 

 

Ateenan rannoilla

En herää herätyskellon soittoon, vaan aamupalan ääniin. Ihanaa nukkua taas pitkään. Mitäköhän tämä päivä tuo tullessaa. Syömme aamupalan jokainen omaan tahtiimme ja puhelemme jo alustavasti päivän kulusta. Liisa perheineen ovat  menossa rannalle tänään ja he pyysivät meitä mukaan. Liisa oli taas ystävälliseen tapaansa selvittänyt meille reitin, jolla pääsisimme Kavourin rannalle. Valitsemme kulkuvälineeksi rantaratikan, joka lähtee Syntagmasta ja ajaa sitten pitkän matkan rantaviivaa pitkin. Epäonneksemme ulkona sataa, kun saavumme Syntagmalle. Jatkammeko sateesta huolimatta rannalle? Joo! Ei me suomalaiset olla sokerista tehty!

Ratikassa meillä on tunnelmaa. Tyypilliseen tapaamme juttua riittää. Juttelemme Ateenasta turistikohteena, matkailusta ylipäätänsä ja mitä nyt mieleen tulee. Keskustelumme usein harhailevat aiheesta toiseen villiä vauhtia. Pysähdymme noin puolen tunnin päästä erääseen rantakahvilaan ihmettelemään. Olemme jo pöydässä tilaamassa, kunnes tarjoilija huomauttaa, että paikan päällä syötynä hinta nousee kahdella eurolla. Jaahas, jatketaan siis kävelyä.

Sateinen rantamaisema

Sateinen rantamaisema

Liisa soittaa, että ja kyselee missä olemme. Hitaan etenemisemme ja huonon sään takia sovimme, että jatkamme päiväämme omilla aikatauluillamme. Kuljemme ratikalla vielä muutaman pysäkin verran ja hyppäämme sitten ulos. Leikimme hetken rantahietikossa aaltojen kanssa, ihailemme laivoja, haaveilemme omasta miljoona jahdeistamme ja lopulta suuntaamme ratikalla takaisin kotia kohti. Ratikkamatka menee torkkuen. Olen omissa ajatuksissani ja katselen auringonlaskun valaisemaa välimerta, jossa laivat keinuvat odottaen veneilijöitä kyytiinsä. On meillä sitten viisas Luoja. Aina en pysy perässä Hänen suunnitelmissaan. Aina en ymmärrä, miksi pitää kiivetä kivikkoista polkua vuorelle, kun vierellä menee sileät portaat suoraan ylös. Aina en ymmärrä ajanjaksoja elämässäni tai tekemäni työn merkitystä. Mutta Jumala on luvannut minulle, meille sanassaan, että Häneen voi luottaa. Ja me saamme luottaa. Saamme todella.

index

siu!-Pistaasipähkinä

Lauantaipäivä kuvissa

Heipparallaa!

Eilen me vietimme lauantaita tosi rennosti. Oli ensimmäinen aamu, kun ei tarvinnut herätä herätyskellon soittoon. Itse juhlistin tätä laittamalla koko puhelimen yöksi pois päältä.

IMG-20150321-WA0050

 

Maija ja Elina valmisti meille herkullisen brunssin jonka jälkeen söimme vielä poikien tekemää pannukakkua ja jäätelöä. Nam!

Eilen oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, joten päätimme lähteä läheiselle Lycabettus-kukkulalle, johon Tomi ja Aapo kävivät jo vähän tutustumssa pari viikkoa sitten.

IMG-20150321-WA0015

20150321_161138

20150321_162526

20150321_172116

Lycabettuksen huipulla sijaitsee vanha ortodoksikappeli. Paikalla oli paljon paikallisia ja turisteja. Jopa muutama norjalainen mies, joiden kanssa me vähän rupattelimme. He osasivat hienosti sanoa suomeksi sauna ja yhden kirosanan. Myös Harri Kirvesniemi oli heille ennestään tuttu.

IMG-20150321-WA0033

20150321_165936

IMG-20150321-WA0025

Viihdyimme Lycabettuksen upeissa maisemissa niin kauan, että päätimme jäädä katsomaan auringonlaskua, joka oli aika huikea.

IMG-20150321-WA0040

Terveisin Kim Impossible

 

Lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta

Heissansaa!

Lastenpäivän valmistelua

Lastenpäivän valmistelua

Ilmapalloja tehtiin urakalla

Eilen keskuksella vietettiin lastenpäivää. Paikalle pääsikin moni lapsi, metrolakosta huolimatta. Lapsilla näytti olevan hauskaa koko päivän ajan. Päivä alkoi pelailulla, sketsillä sekä laululeikeillä. Ruoaksi saatiin pitsaa ja maailman parhaita munkkeja! 🙂  Lapsille oli suunniteltu neljä rastia: Oli kasvomaalausta, askartelua, pelailua ja pääsiäisteemainen rasti. Itse olin vetämässä askartelua. Aika kului yllättävän nopeasti ja ensimmäisen ryhmän jälkeen oli yksinkertaistettava askartelua, ajanpuutteen vuoksi. Päivä oli piristävä usean rankan päivän jälkeen ja muistui taas mieleen minkä takia me olemme täällä.

Askartelupajalla

Askartelupajalla

Perjantaisin keskuksella on aina teetupa, jolloin ohjelmaa on lapsille ja aikuiset viettävät aikaa pelaillen ja keskustellen. Olin mukana vetämässä pyhäkoulua. Lapsilla oli energiaa vaikka muille jakaa. Päivän päätteeksi tarjosi Tipi meille vielä souvlakit ja jälkiruoat. Täällä Ateenassa on niin paljon ihania leipomoita, että aina riittää jotain uutta maisteltavaa! 🙂

image

Tänään askarreltiin kaloja paperilautasista lasten kanssa

Tänään askarreltiin kaloja paperilautasista lasten kanssa

Tänään pohdittiin sitä, että miten hyvin meidän porukka on toiminut yhdessä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. On todella hienoa olla osa tätä porukkaa ja voimme kukin oppia toinen toisiltamme. Oon todella kiitollinen kaikesta tuesta viime viikkojen aikana ja ihmisistä jotka ovat rukoilleet meidän puolestamme lähellä ja kaukana.

Siunattua viikonloppua kaikille,

toivottaa Kettutyttö

Arjen aallokkoa

Hei taas!

Parin viimeisen päivän ajan olemme saaneet kokea kaikenlaista, sellaistakin mitä olisi ehkä mielellään jättänyt kokematta, mutta onpahan tullut taas elettyä täysillä 🙂

Leluja pestään ahkerasti :)

Leluja pestään ahkerasti 🙂

Tiistaina oli pienen tai joillakin suuremman stressin takia hieman vaikea lähteä keskukselle, mutta on hyvä että menimme! Vedimme lapsille pyhäkoulun, joka meni yllättävän hyvin, ja oli mukava leikkiä, askarrella ja värittää lasten kanssa! Tutustuimme myös hieman saksalaisen tiimin jäseniin, he esittivät hienon draaman ja laulun meille kaikille 🙂 Ja loppusiivouskin sujui hetkessä kun oli niin monta auttavaa kättä.

Halusimme saada mielenrauhaa stressiimme, joten suunnittelimme illaksi rentouttavaa spa-hetkeä. Illalla kuitenkin tajusimme, että olimme unohtaneet ostaa tarpeeksi naamioita. Kaupat olivat tietenkin jo suurin osa siihen aikaan kiinni, mutta ilman naamioita ei illasta tulisi mitään! Olimme odottaneet tätä koko päivän! Siispä lähdimme metsästämään kauppaa. Onneksi se löytyi ja saimme vietettyä mukavan spa-iltamme.

Itku pitkästä ilosta. Tänään aamulla arki kohtasi taas omine ongelmineen, mutta onneksi saimme naisten suihkupäivän aikana asiat oikealle mallille, ainakin melkein. Suurkiitos Liisalle kaikesta avusta! Ja onneksi ikävien asioiden joukosta löytyy aina hymyn- ja naurunaiheita. Otimme rullaluistimet ja hyppynarut esille, ja oli hauska nähdä kun naisetkin innostuivat hyppimään narua lasten kanssa, todennäköisesti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Mitä elämä olisikaan ilman naurua ja höpsöttelyä? Suihkupäivinä onkin ihanan rento ja vapautunut ilmapiiri keskuksella niin työntekijöiden kuin pakolaistenkin kesken.

Tänään oli Annan viimeinen päivä Ateenassa, joten päätimme mennä yhdessä ravintolaan syömään. Bussi oli täysi kun hyppäsimme kyytiin, ja kaikki olivat painautuneena vieri viereen. Kun seuraavalla pysäkillä ihmisiä oli tuuppinut tiensä ohitsemme ulos, Elina huomasi ikävän tosiasian: hänen laukkunsa oli auki ja lompakko poissa. Onneksi siellä ei ollut rahaa kovin paljon. Menimme siis kuitenkin yhdessä ravintolaan syömään, ja siellä saimme maistella vaikka mitä: tsatsikia leivän kanssa, mustekalaa, kaktuksen hedelmää ja sokerina pohjalla härän kiveksiä. Herkullista ruokaa oli, ja oli muutenkin ihana ilta jutellessa ja naureskellessa mukavassa seurassa, ja saimme ajatukset mukavasti muihin asioihin.

Vastoinkäymisistä huolimatta on elämä Ateenassa ollut tähän mennessä rikasta ja antoisaa, ja olen kiitollinen että saan olla täällä. Tä on elämää, ei sen enempää, mutta ei todellakaan sen vähempääkään.

Terv. Beessa

 

Merimiesmessu ja footbag

Moikka!

Nyt meitä on täällä Ateenassa kahdeksan nuoren lystikäs porukka – eilen sanoimme hetkeksi näkemiin Outille, joka on ansiokkaasti opastanut meille kaupunkia ja auttanut käytännön asioissa. Hän lensi koti-Suomeen ja liittyy seuraamme jälleen parin viikon kuluttua, kun matkamme jatkuu Istanbuliin. Hyvillä mielin aloittelemme kolmatta viikkoa, sillä kaupungin kartta ja työtehtävät pakolaiskeskuksella alkavat olla aika hyvin näpeissä. Siistiä nähdä, mitä kaikkea saamme vielä kokea ja oppia täällä.

Viime sunnuntaina kävimme vierailemassa ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, joka oli kokemuksena vaikuttava. Eilen pääsimme osallistumaan suomenkieliseen messuun Ateenan Merimieskirkolle, jonne meidät otettiin lämpimästi vastaan. Kuulimme elämän leivästä eli Jeesuksesta ja hänen Sanastaan, joka antaa meille sen mitä tarvitsemme. Oli tärkeä juttu päästä ehtoolliselle. Jumalanpalveluksen jälkeen jäimme kirkkokahveille ja keskustelimme muiden kirkkovieraiden kanssa. Oli myös kiva kuulla vaihteeksi tavallista enemmän suomenkielistä keskustelua.

Pääsimme messussa eturiviin

Pääsimme messussa eturiviin

Tietyt ei-toivotut kommellukset näyttävät kuuluvan meidän opintomatkallemme. Emme olleet paljoakaan kulkeneet kirkolta poispäin, kun yksi joukostamme sai pulun terveiset olkapäälleen. Putsaukset tehtiin ja jutulle lähinnä naurettiin. 😀

Messun jälkeen oli mukavaa kävellä ja kierrellä kaupungilla. Jostain syystä
kaupungilla oli yllättävän rauhallista,  ja  kun sääkin oli kirkas, oli
sunnuntai-iltapäivä mitä mainioin. Päätöksenteon vaikeus tämän poppoon
kanssa konkretisoitui siinä vaiheessa, kun aloimme miettiä ruokapaikkoja. Yksi halusi pizzalle, toinen piknikille, kolmas jonnekin muualle ja neljännelle oli ihan sama. Päätimme sitten mennäerääseen tavernaan, mutta selviydyttyämme paikalle huomasimme senolevan kiinni. Lopulta löysimme itsemme yhdestä Acropoliksen ympäristön turistialueen ravintoloista. Ihmisistä huomaa täällä toisinaan sen, että samanlaista kiirettä ei ole kuin esimerkiksi meillä suomalaisilla. Aikaa on aina kohtaamiseen ja jutteluun.
Sara, Veera ja suihkulähde.

Sara, Veera ja suihkulähde.

Saran notkeus huimaa.

Saran notkeus huimaa.

Ruokailun päätyttyä muutama meistä lähti kämpille päin ja loput jäivät
vielä kiertelemään kaupungille.  Nautimme auringosta ja löysimme muun
muassa amfiteatterin ja puiston kivoine lampineen ja istutuksineen.
Tomin taskusta löytyi footbag-pallo, jota sitten yhdessä syötettiin.
Hauskaa oli kikkailla!

Footbag-kisailut.

Footbag-kisailut.

Kilpikonnalammella.

Kilpikonnalammella.

Tomi puistotunnelissa.

Tomi puistotunnelissa.

Syntagman aukiolle saavuimme juuri parahiksi seuraamaan vahdinvaihtoa. Tällä kertaa ehdimme nähdä koko kahdenvartijan tarkkojen koreografioiden sarjan. Aika hieno tempaus.

Vahdinvaihto käynnissä.

Vahdinvaihto käynnissä.

Illalla me pojat teimme kattoterassilla kuntotreeniä – terassi on
osoittautunut loistavaksi treenipaikaksi ja meillä onkin pieni
treenihaaste käynnissä. Illalla syötiin vielä yhdessä ja
keskusteltiin päällimmäisistä ajatuksista päivästä. Rento, joskin
vähän pitkä päivä. Tällaisetkin ovat välillä ihan tervetulleita.

Iloista kevään jatkoa!
-Kikkailija

Aurinkoinen Korintti

Lähdimme aamulla jo ennen kahdeksaa kävelemään metropysäkille, että ehdimme kohti Korinttia suuntaavaan autokyytiimme puoli yhdeksäksi. Matka kesti reilun tunnin ja oli vaihteeksi mukavaa matkustaa autossa metrojen ja bussien sijaan. Automatkan aikana käytiin läpi joitakin Paavalin elämään liittyviä kysymyksiä ja luettiin niihin vastauksia antavia raamatunkohtia.

image

Pysähdyttiin ensimmäiseksi Korintin kanavaa katselemaan ja kuulemaan vähän sen historiaa. Kanavaa pitkin menikin sopivasti laiva siinä sillalla seisoessamme. Pysähdyttiin kävelemään myös roomalaisten tekemää tietä pitkin, se kyllä näytti lähinnä joltain ruohon peittämältä kourulta. 😀 Toisessa suunnassa kuulemma oli paremmin hoidettu tie, mutta se oli armeijan aluetta.

image

Roomalaisten tekemä tienpätkä

Roomalaisten tekemä tienpätkä

Menimme vanhassa Korintissa olevaan museoon, jossa opiskelijakorttimme viimeinkin kelpasivat ja pääsimme ilmaiseksi sisään. Kaikkialla muualla olemme saaneet kuulla ”only university”, ”this isn’t studentcard” jne.. Ilmeisesti täällä on vähän tiukennettu käytäntöjä tässä asiassa. Kiertäessämme museota joku opas keskeytti meidät kaksi kertaa, koska reissumme vetäjä ei olisi saanut puhua museon raunioista tai esineistä yhtään mitään ilman virallista lisenssiä. Päästiin kuitenkin jatkamaan kun saimme seliteltyä, ettemme puhu muusta kuin Paavalista ja Raamatusta.. 😀

image

image

Saran annos, nam

Saran annos, nam

Museoalueella kiertelyn ja syömisen jälkeen ajettiin autoilla ylös vuorelle, mutta ihan ylös asti emme valitettavasti päässeet, sillä portti sinne oli jo suljettu. 🙁 Maisemat olivat kuitenkin upeat myös siltä korkeudelta mihin päästiin. Erityisen paljon jaksoin ihailla turkoosinsinistä merta ja kaukana häämöttäviä lumihuippuisia vuoria. Aurinko lämmitti Korintissa ihanasti koko päivän, kaikkialla oli paljon kukkia, kärpäset ja perhoset lentelivät, linnut lauloivat ja ilma tuoksui hyvältä. Toivottavasti parin seuraavan viikon aikana ehditään tekemään muitakin retkiä vähän kauemmas Ateenan sykkeestä.

image

image

image

Merenelävien tarkkailua

Merenelävien tarkkailua

image

Kotimatka meni itselläni mukavasti nukkuessa ja loppumatkasta ehdittiin vähän ihailla auringon laskemista Ateenan yllä. Saataisiinpa vähän enemmän tämmöisiä kunnolla aurinkoisia päiviä. Outi lähtee huomenna Suomeen, joten meillä oli vähän herkkuja viimeisen yhteisen illan kunniaksi. 🙂 Seuraavat pari viikkoa ollaan täällä työskentelevien ihmisten kanssa, ja Outi tulee kanssamme sitten taas Istanbuliin.

Syötävän söpöt hiirileivokset

Syötävän söpöt hiirileivokset

Tässä parin viikon aikana reitti keskukselle on opittu, hommat siellä ovat tulleet tutuiksi, tiedämme mistä kaupasta saa halpaa puuroa ja niin edelleen.. 😀 Arki rullaa siis ihan mukavasti, vaikka huonojakin hetkiä on tietysti ollut. Onneksi ei olla niissäkään yksin. Saa nähdä mitä kaikkea Jumalalla on vielä meille varattuna täällä Ateenassa.

Mehiläinen