Viimeiset päivät Ibulissa

Sunnuntaina osallistuimme viimeisen kerran jumalanpalvelukseen ja pidimme pyhäkoulua Istanbulin luterilaisessa kirkossa. Tuttuun tapaan saavuimme kirkolle puoli yksitoista, tai ainakin niin luulimme. Perillä meille selvisi, että parlamenttivaalien vuoksi kesäaikaan kellojen kääntäminen tapahtuisikin vasta su-ma yönä. Olimme tunnin siis liian aikaisessa. No, maassa maan tavalla..:)

Saarnan piti seurakuntaan vierailemaan tullut pastori. Oli leipäsunnuntai. Saarna käsitteli tämän elämän ja ikuisen elämän leipää. Pastori muistututti meitä ettemme kiinnitä mieltämme tämän elämän ajan asioihin vaan tartumme ikuisen elämän leipään. Ytimekästä ja suoraa sanomaa. Turkinkielisiä virsiä ja hengellisiä lauluja seurakuntalaisten säestämänä ja yhdessä laulettuna tulee kyllä ikävä. Samoin tietenkin jo tutuksi tulleita seurakuntalaisia. Jumalanpalveluksen päätteksi meidän ryhmää kiitettiin ja muistettiin pienellä lahjalla. Oli mukava kuulla, että pienestä panoksestamme oli ollut iloa. Olemme kiitollisia, kun saimme olla kuukauden ajan osa tätä sydämellistä ja yhteisöllistä seurakuntaa.

.

Maanantai = vika päivä = siivouspäivä.. Ehdimme kuitenkin käydä myös tekemässä viimehetken ostoksia, käyttäen loput liirat. Kiertelimme lähistöllä tuttuja katuja ja nautimme aurinkoisesta päivästä. Viimeisen illan kunniaksi menimme yhdessä syömään läheiseen ravintolaan. Oli mukava viettää yhdessä iltaa ja käydä läpi fiiliksiä kuluneesta kuukaudesta; mitä olemme kokeneet, oppineet ja mitä jäämme kaipaamaan. Päällimäisenä mieleemme on jäänyt turkkilaisten avoimuus ja ystävällisyys. On ollut avartavaa nähdä uskonnon ja isänmaallisuuden vaikutus yhteiskunnassa, kulttuurissa ja mm. naisten asemassa. Ikävöimään jäämme ehdottomasti seurakuntaa ja seurakuntalaisia. Tietenkin myös kaunista kaupunkia ja Bosporinsalmea. Istanbul ja Izmir ovat vaikuttaneet meihin varmasti enemmän kuin osaamme vielä kuvitellakaan.

Tesekuler Ja näkemisiin.

300314(5)

 

Meininkipäivä

Aamu alkoi juoksulenkillä sateessa. Kalastajat kyyhötti pienten pressujen alla. Lenkin jälkeen luimme Raamattua. Lounaaksi söimme herkullista paistia ja uunijuustoa. Aurinko alkoi paistaa ja menin lautalla kaverin luo Aasiaan. Matkalla katulamppu kaatui keskelle vilkasta autotietä ja vaalilippuja meni, joka suuntaan. Siinä otettiin paikallisten kanssa linkkarit esiin ja ruvettiin repimään naruja irti tolpasta. Liikkeellä oli iloisia vaalilaulua laulavia joukkioita. Päivälliseksi syötiin ihanan rasvaiset iskenderit ja illan päätteeksi käytiin katsomassa leffa.

Mustanmeren rannalla

Torstaipäivä kului upeissa merkeissä! Aamusta heti lähdettiin jälleen seilaamaan lautalla kohti Anadolu Kavagia, suloista kalastajakylää Mustanmeren rannalla. Matka kesti puolitoista tuntia ja sinä aikana ehdimme jo saada hymyn huulillemme, kun paikallinen pikkupoika ilmeili meille lautan ikkunan läpi.

28.1

Perillä meitä odotti suloinen katukuva vanhanaikaisine maalaistaloineen. Katukissoja ja -koiria oli entistäkin enemmän Istanbulin katuihin verrattuna. Kävelimme aurinkoisessa säässä kukkulan huipulle ja ihastelimme kauniita maisemia sekä söimme eväitä. Oli hieno kolmetuntinen pelkälle oleilulle. Iltapäivälautalla lähdimme takaisin ja pari meistä ehdi nähdä myös delfiinin hypähtelevän Bosborinsalmen vedenpinnan yllä. Vau!

28.2

28.3

28.4

28.5

28.6

28.7

28.8

28.9

28.10

28.11

28.12

Reissun jälkeen söimme hyvää kotiruokaa ja jälkiruoaksi päätimme mennä upeaan kahvilaan maistamaan herkullistakin herkullisemmat kakkupalat.

28.13

28.14

 

Keskiviikon mietteitä

Mieletön keskiviikkopäivä takana! Aamu alkoi jälleen yhdessä syventyen Sanaan, josta saimme muistutusta siitä, että Jumala pitää meistä ja meidän jokaisesta päivästä huolen, ihan missä tahansa menemmekin. Oikeastaan ei paremmin päivää voi aloittaa kuin tietämällä, että tänäänkin saan levätä Hänen käsivarsillaan. Päivä jatkui ruokaillessa kotipuolessa ja kaupungilla käppäillessä Veeran syntymäpäivän kunniaksi. Vaikka ilma muuttuikin sateiseksi päivän edetessä niin mieli sai pysyä aurinkoisena. Kotiin tultuamme alkoikin siivousurakka ja valmistautuminen illan vieraita varten! Ystävämme Azerbaidzanista saapuivat meille istumaan iltaa. Siinä se mukavasti taittui yhdessä syöden ja jutellen kaikesta. Saimme oppia toisen maan kulttuurista, näistä upeista ihmisistä, jotka oli ihana saada vieraaksi ja heidän työstään ja elämästään toisessa maassa. Itsekin esitimme heille pari suomalaista laulua ja he kertoivat ihastuneensa suomen kieleen! Heh. Kaikkea hyvää on taas vaan tapahtunut. Vieraiden lähdettyä mieli oli kiitollinen. Kiitos Isälle näistä ihmisistä ja heidän lämpimistä sydämistään. Keskiviikon arkinen ilta jatkui vieraidenkin lähdettyä yhdessä soitellen ja laulellen. Aiettä mitä ystäviä onkaan ympärillä. Meillä on hyvä olla. 🙂

blogiin

Yökylässä

Maanantaina kolmenkopla Veera, Heta ja Varpu suuntasi Aasian puolelle hoitamaan tuttujen lapsia. Matkasimme kaksikerroksisella bussilla noin tunnin verran, ylittäen Bosporin salmen sillan yli ja jatkaen siitä Camlica kukkulan ohi. Lähiöalue oli viihtyisä ja rauhaisampi verrattuna siihen mihin olemme tottuneet. Alueella on puistoja, joissa on mahdollisuus urheilla ja lasten kiva leikkiä.

Hoidimme perheen kolmea ihanaa tytärtä. Ilta alkoi ruuanlaitolla; spagettia ja jauhelihakastiketta.:P Illan ohjelmaan kuului mm. Afrikan tähden pelailu, Petshopeilla leikkiminen ja leikkipuistossa käyminen. Aika kului nopeasti yhdessä touhuten. Illalla vielä hiljennyimme satujen ja Raamatun kertomusten äärelle. Vanhempien saapuessa kotiin hoitajat istuivat sohvalla silmät ristissä, mutta hyvillä mielin mukavasta illasta.

Aamulla söimme yhdessä aamupalaa ja sanoimme heipat perheelle. Sitten lähdimme bussilla takaisinpäin. Sama matka kesti aamuruuhkassa noin puoli tuntia kauemmin. Bussimatka oli vähän tukala kun lämmitys oli täysillä, olihan ulkona ”vain” +10 astetta! Reissusta jäi hyvä mieli, oli kiva nähdä uutta seutua ja tutustua normaaliin arkeen täållä.

Loppupäivän otimme rennosti tiiviin kahden viikon jälkeen. Katselimme leffaa, jossa sai heittää aivot narikkaan ja herkuttelimme jäätelön kera.

Viimeinen kokonainen viikko Istanbulissa startattu!

Paluu maanantaipäivään, uusi viikko jälleen aluillaan. Tällä kertaa kuitenkin vähän jännemmissä fiiliksissä: PK:laiset lähti takaisin koti-Suomeen ja meillä starttas viimeinen kokonainen viikko täällä Istanbulissa!

Maanantai oli muutenkin erilainen päivä. Noin puolet meidän porukasta lähti reissailemaan muualle (siitä tulee päivitystä myöhemmin) ja toinen puolikas jäi tänne kotipuoleen. Mekin päätimme kuitenkin lähteä reissailemaan ja kohta löysimmekin itsemme bussista matkaamasta kohti Miniatürkia! Oikean bussin löytäminen oli ehkä jonkinlainen haaste, mutta saimme tässäkin huomata, että pienimmissäkin jutuissa Jumala on meidän kanssamme. Kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan, eikö? 🙂

Seikkailumielellä eteenpäin ja nauttimaan lämpimästä kevätpäivästä. Kiertelimme Miniatürkia ympäri, missä saimme tutustua paikallisiin nähtävyyksiin pienoiskoossa. Tuli opittua paljon uutta ja oli hauska nähdä juuri viime viikolla näkemämme kohteet pienemmässä mittakaavassa. Hauskaa! Erittäin mukava päivä jälleen takana, kiitos siitä kuuluu Yläkertaan!

Nyt kohti uusia elämyksiä, kaikista tulevista päivistä ei ole vielä tietoa, mutta se ei haittaa – me ollaan avoimin mielin kaikelle. Johdattakoon Hän meitä kohti uusia seikkailuja. 🙂

Pyhäpäivän viettoa

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Istanbulin luterilaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Tuntui hyvältä viedä suomalaiset PK-ystävämme näkemään erilaisen jumiksen tunnelmia. Moni kertoikin viihtyvänsä, ja kehuja tuli etenkin kysymyksistä ennen ehtoolliselle käymistä. Kysymykset laittoivat miettimään ehtoollisen tarkoitusta ja tärkeyttä. Niitä oli muun muassa seuraavat: oletko syntinen? uskotko ehtoollisen leivän ja viinin olevan Jeesuksen ruumis ja veri?

Saarnan aikana Sami ja Pauliina pitivät pyhäkoulua 9-13-vuotiaille, ja Varpu ja Veera sitä pienemmille. Muut saivat kuulla Marian päivän saarnaa, jossa muistutettiin muun muassa siitä, kuinka Jumala tulee hyvin alas kohdatakseen meidät.

Ennen messua saimme vielä kuulla tietoa seurakunnan toiminnasta ja historiasta. Messun jälkeen puolestaan jäimme kirkkokahville kohtaamaan kristittyjä veljiä ja sisaria.

Loppupäivänä PK-vieraillemme oli varattu aikaa tehdä viime hetken ostokset, ja sen jälkeen juhlimme suklaakakun ja tähtisädetikkujen kera Veeran synttäreitä. Näihin iloisiin tunnelmiin olikin hyvä päättää yhteinen viikkomme PK:laisten kanssa, jotka jatkoivat seuraavana aamuna kohti koti-Suomea.

253.1

Päiväretki saarille

Lauantaina lähdimme Prinssinsaarille aamusta ja siellä menikin koko päivä. Saarille mentiin lautalla ja matka kesti pari tuntia. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Saarilla vuokrasimme pyörät ja pienten alkusäätöjen jälkeen lähdimme pyöräilemään huipulle. Mäki oli jyrkkä ja pitkä, mutta ylös päästiin. Ylhäällä oli hienot näkymät ja oltiin piknikillä siellä. Ylhäällä toiset valokuvasivat ja toiset ottivat aurinkoa. Saarella oli paljon hevosia ja osa kulki ihan vapaana siellä. Kaikki tosin eivät näyttäneet järin hyväkuntoisilta. Illalla lähdimme takaisin maihin lautalla ja metrolla. Uskomaton määrä ihmisiä mahtuu täällä yhteen lauttaan. Päivän päätteeksi moni näytti saaneen väriä pintaan. Päivä oli aurinkoinen ja mukava.

nettiin11

nettiin22

antoisa ja aurinkoinen torstai

Ajattelin kirjoittaa tänään torstaista nimittäin se oli hyvin antoisa päivä. Aamusta suuntasimme yhdessä Pk:laisten kanssa Ûskûdarin moskeijaan, jossa saimme kuulla Islamista lisää. Vaikka jo etukäteen tiesimmekin aika paljon  niin moni asia avautui ja ymmärsimme miksi tietyt asiat tehdään. Esimerkiksi miehet jotka hypistelevät helminauhoja, hypistelevätkin rukousnauhoja. Helmiä on joko 33 tai 99, sillä jokainen helmi vastaa Jumalalle annettuja eri nimityksiä, joita on yhteensä 99. Suuri osa Islamin uskoon kuuluvista muistaa jokaisen profeetan nimen.
Moskeijasta siirryimme jälleen Elrimille, eli Evankelisluterilaiselle uskontotutkimusinstituutinkeskukselle. Siellä saimme nauttia hyvästä paikallisesta ruuasta; itselläni oli lihaa ja leipää kastettuna maustamattomaan jugurttiin. Kuulimme myös lisää Elrimin (www.elrim.org) työstä ja Istanbulin luterilaisen kirkon alkuhistoriasta. Oli todella mielenkiintoista ja innostavaa kuulla niistä.
Iltapäivästä suuntasimme Camlican näköalakukkulalle. Näkymät olivat upeat, koko Istanbul avautui eteen korkealta katsottuna, se oli vaikuttavaa. Itselleni heräsi ajatus ”Kyllä ihminen on pieni, mutta rakentaa ja saa aikaan paljon. Jos ihminen saa näin paljon aikaan, niin kuinka suuri onkaan Jumalamme!” Iltapäivän vietimme maisemia katsellen ja ulkona Sanaa tutkien. Aktiivisen ja antoisanpäivän jälkeen uni maistui hyvin.

203.1

203.2

203.3

Elämä maistuu

Aurinko on paistanut ihanasti tämän viikon ja meillä on ollut ilo viettää aikaa mahtavan SRO:n raamattulinjan kanssa. En enää herää aamuisin viideltä olevaan rukouskutsuun. Olen löytänyt pari paikkaa, joissa voi käydä lenkillä. Toisen löysin tänä aamuna aika läheltä meidän asuntoa. Tänään siivosimme kirkon, koimme sen kunniatehtävänä. Siinä pihaa siistiessä paikalle tuli pari ruotsalaista, he kävivät katsomassa rakennusta ja toivottivat siunausta. Kun saimme paikan siistiksi, kävimme kansanbazaarissa ostoksilla. Lähiön johtajaehdokas jakoi meille ruusuja ja vaalimusiikki soi. Meillä on ollut todella hyvät kotiruuat, hyvä meininki ja huolehtiva taivaan Isä.

???????????????????????????????

223.2oikee

223.3oikee

223.4oikee

223.5oikee