Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Täällä taas!

Täällä taas!

Tämän postauksen kirjoittaminen on pyörinyt mielessä jo lähes viikon, mutta pää on lyönyt tyhjää ja opistoelämä on vienyt taas mennessään. Palasimme tosiaan viikko sitten maanantaina Suomeen, ja tuntui vähän oudolta herätä aamulla Istanbulissa vuodesohvan puolikkaalta ja illalla painaa pää tyynyyn täällä asuntolassa. Jännitin Suomeen palaamista melko paljon, mutta samalla odotin sitä innolla. Lähtöaamuna olo oli kuitenkin jotenkin tyhjä – tässä tämä matka nyt oli, tänään lennetään Suomeen.. Kaksi kuukautta meni todella nopeasti.

Lentokoneeseen pääsyn odottelua

Lentokoneeseen pääsyn odottelua

Suomessa, jee!

Suomessa, jee!

Suomessa ja opistolla oloon on alkanut taas tottua, vaikka aluksi kaikki tuntui vähän oudolta. Kaikki täällä on niin tuttua ja samanlaista, mutta silti vähän erilaista. 😀 Vaikea selittää sitä tunnetta. On kyllä ollut kivaa taas vaihteeksi liikkua yksin ja tehdä asioita omaan tahtiin, mennä syömään ruokalaan, juoda hanavettä ja hengittää raikasta ilmaa. Vessapaperit meinasin aluksi heittää tuttuun tapaan roskikseen. Matkan aikana aloin kyllä kaipaamaan luontoa ja kunnon metsää. Onneksi täällä niitä riittää, ja ensi viikolla meillä onkin luvassa yhteinen metsäretki. 🙂

image

imageimage image

Ajatukset matkaavat vielä jatkuvasti Ateenaan ja Istanbuliin.. Mielessä pyörii kaikki tapaamani ihmiset ja erityisesti lapset, kaikki hienot paikat ja ylipäätään vaan kaikki mitä yhdessä koettiin. Kuluneet kaksi kuukautta ovat olleet elämäni parhaimpia ja koko matka tähänastisen elämäni paras kokemus. Pakolaiskeskuksella työskentely, yhdessä asuminen ja asioiden hoitaminen, vieraissa maissa eläminen ja eri ihmisten kohtaaminen on ollut monella tapaa opettavaista. Monet ovat kysyneet kumpi kuukausi oli parempi, kummassa maassa oli kivempaa tms, mutta en kyllä pysty vastaamaan. Kuukaudet olivat keskenään niin erilaiset.

Istanbulin korkeimman rakennuksen katolla

Istanbulin korkeimman rakennuksen katolla

Vielä on kuukausi jäljellä Kauniaisissa asumista. Maailmalla seikkailun lisäksi täällä Raamattuopistolla on ollut ihan mahtavaa viettää tämä lukuvuosi. 🙂 Onneksi Jumala johdatti minut tänne ja sitten vielä intterille. Matkamme aikana mietin monesti, että enpä arvannut päätyväni tänne, mutta paremmin ei voisi olla. Katselin juuri kuvia siitä, kun meidät siunattiin matkallemme, ja se siunaus on kyllä kantanut.

-Mehiläinen

 

Viimeinen päivä jo illaksi kääntyy…

…alaspäin monien suupielet vääntyy. Mukava on jo Suomeen palata, kaikkia tuttuja jälleen halata. Kuitenkin lähdemme täältä mielin haikein, hyvästien jättäminen asioista melkein vaikein. Matka meille paljon on antanut, Jumala vaikeidenkin asioiden yli kantanut. Moniin uusiin ihmisiin tutustua saimme, monet huippuhetket yhdessä koimme. Toivottavasti osasimme paikallamme auttaa, omat lahjamme Jumalan käyttöön laittaa. Nyt meitä oottaa uudet haasteet, laukkuun pitää mahtua kaikki ostetut vaatteet. Kebabia mahat täynnä on, mieliala hieman levoton. Paluu Suomeen jännittää, kevät on täynnä tehtävää. On opiskelun ja työn hakua, jälleen arkista elämisenmakua.

Seuraavassa muutamia kuvia kahdelta viimeiseltä matkustuspäivältä.

Camlica, piknik-päivä.

Camlica, piknik-päivä.

Camlica, pelailua

Camlica, pelailua

Perus takapuolikuva

Perus takapuolikuva

Öinen lauttamatka

Öinen lauttamatka

Jäätelönmyyjä jekuttaa

Jäätelönmyyjä jekuttaa

Viimeisellä illallisella leppoisa meininki

Viimeisellä illallisella leppoisa meininki

Tunnelmallinen ravintola

Tunnelmallinen ravintola

Kebab-eläin lautasella

Kebab-eläin lautasella

Matkamme on ollut erittäin antoisa ja olemme kiitollisia rukouksistanne. Huomenna palaamme Suomeen.

Terveisin Piippolan vaari

Ollaan vaan ja hengaillaan

Perjantait Istanbulissa ovat aina vilkkaita. Ihmisiä on paljon kaduilla kulkemassa ja moskeijat täyttyvät rukoilijoista. Meidän porukkamme osalta tämä perjantai ei kuitenkaan ollut erityisen vilkas. Puolet porukasta matkustivat aamulla Aasian puolelle palvelutehtäviin ja puolet jatkoivat kauneusuniaan kymmeneen asti. Pitkät yöunet tekevät ihmeitä, se täytyy sanoa! Aamupäivän kotona ollut porukka loikoili ja luki pääsykokeisiin. Lounaan jälkeen lähdimme vielä istiklalin turistikaduille shoppailemaan viimeisiä turistiostoksia. Aasian puolen porukkakin kävi shoppailemassa ostoskeskuksessa, joka oli kuulemma hulppean kokoinen. Tällaisia kiireettömiä aamuja ja suunnitelmia vailla olevia päiviä meillä ei ole ollut kovin montaa Istanbulin aikana. Sen tähden olo onkin virkistynyt.

Ostoksilla turistikaupassa

Ostoksilla turistikaupassa

Meinattiin mennä kahville, mutta kun tarjoilijaa ei kuulunut, lähdimme protestina kaupasta ostamaan omat herkkumme.

Meinattiin mennä kahville, mutta kun tarjoilijaa ei kuulunut, lähdimme protestina ruokakauppaan ostamaan omat herkkumme.

Maisemaa Aasian puolelta

Maisemaa Aasian puolelta

Perjantai päivän rukoilijoita.

Perjantai päivän rukoilijoita.

Tämä blogikirjoitus on viimeinen, jonka kirjoitan Istanbulista. Se pistää miettimään näitä edeltäneitä kuukausia ja Suomeen paluuta. Vielä en edes osaa pukea sanoiksi kokemuksiani, ajatuksiani ja tunteitani tästä ajasta. Luulen, että osa näistä asioista valkenee minulle vasta myöhemmin. Nyt jo voin kuitenkin huomata, että kasvua ja oppimista on tapahtunut. Ulkomailla olo on konkretisoinut aikaisemmin vain teorian tasolla olleita asioita. Istanbulissa aikaisemmin minulle kovin vieras islamin uskonto on tullut hieman tutummaksi. Kreikan ja Turkin historia, sekä nykyinen tilanne ovat konkretisoituneet ja selkeytyneet minulle paremmin. Parasta tällä matkalla kuitenkin ovat olleet ihmiset. Olemme saaneet palvella ja olla palveltavina, kuunnella ja puhua, nauraa ja vähän itkeäkin. Jumalan jälkeen suurin iloni ja tukeni on ollut intter porukkamme. Olen äärimmäisen onnekas, kun minulle on siunaantunut tältä matkalta 2 veljeä ja 5 siskoa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

-Pistaasipähkinä

Lastenpäivä Aasiassa

Hyvää iltaa Istanbulista!

Tänään olimme koko päivän Aasian puolella, jossa osa porukasta oli Elrimissä palveluhommissa ja loput hoitamassa ennestään tuttuja suomalaislapsia. Itse olin viettämässä laatuaikaa lasten kanssa. Meillä oli oikein hauska päivä lasten kanssa puuhastellessa ja pelaillessa.

Lapsista puheen ollen täällä Turkissa juhlittiin tänään lastenpäivää. Katuja oli koristeltu viireillä ja joka puolella roikkui Turkin lippuja rakennusten seinillä ja asuntojen ikkunalaudoilla. Suomessa ei näe tällaista määrää lippuja edes itsenäisyyspäivänä.

IMG-20150423-WA0002

Lasten päivän kunniaksi ripustettuja lippuja

Lastenpäivän kunniaksi ripustettuja lippuja

Palasimme takaisin Euroopan puolelle vasta myöhään illalla. Yleensä olemme liikkuneet lautalla Bosporin salmen halki, mutta tänään kuljimme merenalaisella metrolla, joka kulkee Bosporin salmen pohjalla 60m syvyydessä.

Metroaseman taidetta

Metroaseman taidetta

Väsynyt jengi odottamassa metroa

Väsynyt jengi odottamassa metroa

 

Tuntuu todella oudolta, että meillä on enää muutama päivä tätä reissua jäljellä. Seitsemän ikimuistoista viikkoa takana seikkailuja Kreikassa ja Turkissa. Olisi tätä matkailua mielellään jatkanut vielä pidempään ja monia paikkoja ja ihmisiä tulee varmasti ikävä. Olen silti kiitollinen tästä ajasta, jonka olen saanut viettää tällä reissulla. Monet ihmiset ja asiat jäävät rukouksiini.

– Kim Impossible

Onnea & viisautta

Heissan!

photo 3(2)

Viimeinen viikko Istanbulissa on lähtenyt käyntiin. Aika on mennyt todella nopeasti. On hassua kuvitella, että alle viikon päästä olemme taas Suomessa. Siitä alkaa jo oleen pitkä aika, kun sieltä lähdettiin.

Elrimin siivoilua

Elrimin siivoilua

Eilinen päivä meni mukavasti Elrimiä siivoten ja kyläillen. Rakas Roosamme täytti vuosia ja juhlistimme hänen syntymäpäiväänsä kaksin kakuin. Saimme myös rentoutua hamamissa ja uima-altaalla futispelin jälkeen. Oli hirveän hauskaa saada pitkästä aikaa pelailla jalkapalloa, eikä edes satanut vettä!

Synttärisankari

Synttärisankari

Arvatkaa kuin monta vuotta Roosa täytti :)

Arvatkaa kuin monta vuotta Roosa täytti 🙂

Tänään lähdimme aamusta Hagia Sofiaa katsomaan. Ei olla keretty aiemmin käymään siellä ja oli se kyllä kiertämisen arvoinen paikka. Oli mielenkiintoista nähdä paikka, joka on ollut sekä kirkko että moskeija. Myöhemmin käytiin vielä syömässä Miss Pizzassa.

Hagia Sofia loistokkaana

Hagia Sofia loistokkaana

photo 3(3)

Vanhat mosaiikit olivat upeita

 

Sieltä löytyi kissojakin

Sieltä löytyi kissojakin

Täksi illaksi on luvassa tyttöjenilta ja Elina tulee meille yökylään 😀 Saas nähdä mitä kaikkea kivaa keksitään, kun pojat lähti Aasian puolelle sählyä pelaamaan!

Maijan ja Veeran selfie

Lopksi vielä Maijan ja Veeran selfie

Tänään täällä kirjoittelee,

Kettutyttö

 

 

 

Hellettä ja hauskanpitoa

Merhaba!

Eilen yöllä palasimme aurinkoisesta Izmiristä sateiseen Istanbuliin. Pientä väsymystä on vielä myöhäisen lennon ja täysien päivien jäljiltä, mutta mieltä lämmittää ajatella paria viimeistä päivää. Taas tuli kerättyä kauniita muistoja! (:

Leirikeskus oli kiva, ja oli mukava nauttia helteestä shortseissa ja T-paidassa tuntematta itseään siveettömäksi :)

Leirikeskus oli kiva, ja oli mukava nauttia helteestä shortseissa ja T-paidassa tuntematta itseään siveettömäksi 🙂

Leirillä oli hauskaa ulkona telmiessä ja lasten kanssa peuhatessa, ja oli mukava nähdä turkkilaista maaseutua. Missiomusalinjalaisten kanssa järjestimme lapsille ulkoleikkejä, askartelua, laulutuokioita, rastirataa ja kristityn vaellusta. Toivottavasti lapset viihtyivät, meillä ainakin oli heidän kanssaan hauskaa 🙂 Kiva että näemme osaa heistä vielä kirkolla ennen kun palaamme Suomeen.

Perherastiradalla yhdellä rastilla oli tehtävänä rakentaa kirkko.

Perherastiradalla yhdellä rastilla oli tehtävänä rakentaa kirkko.

photo 4

Askartelimme liskoja.

Kävimme lauantaina vielä Efesoksessa kulkemassa vanhoja katuja pitkin, tutkimassa yllättävän hyvin säilyneitä terassi taloja ja kurkistamassa raamatunaikaisiin vessanpönttöihin. Opin itse ainakin paljon, ja oli todella jännä kuvitella millaista elämä mahtoi olla silloin kun kaduilla vielä kulki hevosvaunut ja suihkulähteissä pulppusi vesi ja kylpylöissä keskusteltiin politiikasta ja filosofiasta. Ja kun kaupunginteatterissa mellakoitiin ja toiset huusivat sitä, toiset tätä, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. (Apostolien teot 19:32 🙂 )
Täällä ne Efesolaiset mellakoivat Paavalin aikaan.

Täällä ne Efesolaiset mellakoivat Paavalin aikaan.

Jonkun koti.

Jonkun koti.

Käymälän pöntöt kauniissa rivissä. Siinä oli hyvä keskustella syvällisiä.

Käymälän pöntöt kauniissa rivissä. Siinä oli hyvä keskustella syvällisiä.

Automatkalla kentälle havahduin kun kylien keskeltä nousikin minareetteja. Jotenkin sitä oli parin päivän aikana melkein unohtanut että olimme koko ajan olleet Turkissa.

Mutta joo. Kivaa on ollut. 🙂

Lopuksi vielä Maijan mieliksi pari kuvaa Efesolaisista kissoista.

photo 3

photo 4(1)

Terveisin Beessa

Upeaa merellä ja maalla

Heipä hei!

Hyvä fiilis! Olemme saaneet viettää mukavia päiviä PK-linjalaisten kanssa täällä Istanbulissa ja nähdä upeita ja ajatuksia herättäviä paikkoja. Viimeiset kolme päivää ovat olleet aurinkoisia, joten meillä on ollut täällä ihan kivat oltavat.

Perjantaina teimme kierroksen muutamiin vaikuttaviin historiallisiin kohteisiin. Aamulla kävelimme Bosporinsalmen rantaan katsomaan Dolmabahcen palatsia. Sulttaani Ahmud Mecid rakennutti tämän vuonna 1853 valmistuneen palatsin, koska hän katsoi Topkapin palatsin olevan liian vanhanaikainen. Sisustus ja arkkitehtuuri ei näyttänytkään perin turkkilaiselta vaan enemmän länsimaalaiselta. Kuljimme palatsin läpi turistiryhmän mukana muovipussit jaloissa ja aika prameen näköistä oli koristeellisine pylväineen ja kristallikruunuineen – viimeisen suuren salin kristallikruunu painoi 4,5 tonnia.

PK ja Inter Dolmabahcen edustalla.

PK ja Inter Dolmabahcen edustalla.

Palatsin jälkeen me intterit menimme antamaan äänemme eduskuntavaaleihin Suomen konsulaatissa. Meillä oli mukava hetki äänestyspaikalla, jossa saimme kahvia törmäsimme suomalaisiin tuttuihin kirkoltamme. Tällä aikaa PK vieraili Hagia Sofiassa, ja yhdessä menimme vielä lähellä olevaan Siniseen moskeijaan.

Turistit ja häämöttävä Sininen moskeija.

Turistit ja häämöttävä Sininen moskeija.

Kiertelymme viimeinen kohde perjantaina oli Suuri basaari. Se on maailman suurin katettu basaari eli kauppapaikka, jossa on yli 4000 tavaran täyteistä kauppaa. Katujen väriloisto oli muutamien sanoin visuaalisesti todella kaunis, jos sen pystyi ihmisvilskeessä sellaisena näkemään. Jotkut ihastuvat löytöjen luvattuun maahan ja toisille väenpaljous on liikaa. Kaikkea jännää mukaan kuitenkin lähti, esimerkkinä pari hienoa pöytälamppua.

Myyntikuja Suurella basaarilla.

Myyntikuja Suurella basaarilla.

Lauantaina oli odotettu päivä Istanbulissa – lähdimme Prinssinsaarille, vajaa parin tunnin laivamatkan päähän Istanbulin lounaispuolella oleville maaseutumaisille saarille. Emme lähteneet niin ajoissa, että olisimme ehtineet jonossa hyville paikoille, joten jouduimme kyttäämään mahdollisia istumapaikkoja, ja tunnelma oli tiivis täysinäisessä laivassa. Aurinko paistoi ja meri kimalsi.

Menimme Prinssinsaarten pääsaarelle Buyukadalle. Oli hienoa päästä tällä upealle saarelle, jossa autojen aiheuttamasta melusta ja saasteesta ei ollut tietoakaan. Saarella ei nimittäin liikuttu autolla vaan hevosrattailla ja polkupyörillä. Ruokailtuamme vuokrasimme pyörät, jotta voisimme jatkaa saaren huipulla olevaa luostaria kohti. Hanski joutui antamaan pantiksi pyöristä oman ajokorttinsa. Muutamat valitsivat kulkuvälineekseen hevoskärryt.

Joel lähdössä pyöräsafarille.

Joel lähdössä pyöräsafarille.

Pyöräileminen oli kaikkien mielestä mukavaa! Maisemat olivat kauniit ja tiet hyväkuntoisia ja melko loivarinteisiä. Loppumatkasta tosin pyöräily oli kiellettyä ja talutimme pyörät huipulle, josta avautui upea näköala ja suuri Istanbul avautui silmänkantamattomiin. Pyhän Yrjön luostarissa kävimme myös.

Synttärikakkuun saimme tulen ohikulkijalta!

Synttärikakkuun saimme tulen ohikulkijalta!

Maijan synttäreillä oli niin muukaavaa!

Maijan synttäreillä oli niin muukaavaa!

Pelirinki.

Pelirinki.

Inter-Maija täytti kaksikymmentä vuotta ja häntä juhlimme pitämällä piknik-kekkerit. Meillä oli hauskaa ja hyvät tarjoilut kakkua ja leivoksia. Pelasimme myös norjalaista jalkapeliä ja footbag:ia. Kotimatkalla lentäviä lokkeja katsellessa mietin, että kyllä meille on oikeasti ihmeellinen maailma luotu.

IMG-20150411-WA0026

Sunnuntaina saimme palvella messussa pyhäkoulussa. Hyvät raamistelut tuli Jeesuksen ja opetuslasten välisestä kohtaamisesta järvellä ylösnousemuksen jälkeen. Messun jälkeisillä kirkkokahveilla oli jälleen hyvät keskustelut.

Iloa,

Kikkailija

 

Jälleennäkemisen riemua

Merhaba!

Ihanat ystävämme PK:laiset saapuivat eilen turvallisesti tänne Istanbuliin. Nyt on taas melkein koko jengi kasassa. 🙂

Siivoamisen lisäksi me intterit valmistauduimme PK:laisten tuloon kokkaamalla yhdessä vähän sapuskaa koko porukalle. Päädyttiin tekemään kasa tortillarullia valmiiksi. Täytteeksi laitettiin kebablihaa, kanaa, jugurttia, juustoa ja kasviksia. Aikas hyviä saatiin aikaiseksi ja ihan hauskaa oli niitä tehdessä. 😀

IMG-20150408-WA0029

Rajua ruuanlaittoa

Rajua ruuanlaittoa

Aapokin yritti parhaansa

Aapokin yritti parhaansa (ja onnistui loistavasti tämän koekappaleen jälkeen)

IMG-20150408-WA0032

Oli ihanaa nähdä PK:laisia pitkästä aikaa, mutta samalla jälleennäkeminen tuntui vähän oudolta. Tämä yhteinen viikko on koko ajan ollut jossain melko kaukana tulevaisuudessa, mutta nyt se onkin jo täällä. Aika on kulunut yllättävän nopeasti ja nyt on jo ensimmäinen kokonainen päivä PK:laisten kanssa takana.. Eilen illalla olo oli vain jotenkin niin hämmentynyt, kun yht’ äkkiä ikkunasta näkyy joukko tuttuja naamoja Suomesta ja sitten he astuvatkin ovestamme sisään. 😀 Alkuihmetyksen ja halauskierroksen jälkeen ilta kului syöden, teetä juoden ja kuulumisia vaihtaen.

Tänä aamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme porukalla Aasian puolelle Elrimiin, evankelisluterilaiseen uskontotutkimusinstituuttiin. Saimme siellä kuulla mielenkiintoista luennointia islamista: sen synnystä, rituaaleista, Koraanista jne. Erityisen kiinnostavaa oli kuulla paikalliselta hänen oma tarinansa ja saada lisä tietoa mm. siitä, mitä täällä yleensä ajatellaan kristinuskosta ja Raamatusta.

Elrimistä osa lähti heti takaisin Euroopan puolelle, mutta suurin osa jatkoi kiertelemään kauppoja läheiseen kauppakeskukseen. Illemmalla palattiin loputkin Aasiasta, syötiin tahoillamme ja tultiin taas kaikki tänne meille juttelemaan päivästä ja sen aikana heränneistä ajatuksista. Sää ei todellakaan suosinut meitä tänään: lämpöä oli huimat 9 astetta, tuuli kovaa ja vettäkin tuli.. Saataisiinpa nyt vähän aurinkoakin seuraavina päivinä niin ei tarvisi ihan kylmissään värjötellä joka päivä.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! 🙂

– Mehiläinen

 

Paikallista kulttuuria ja hamamia

Hei!

Kirjoittaessani tätä blogia katselen samalla kaistaletta Kultaistasarvea, vesistöä joka jakaa euroopanpuoleisen kaupungin kahtia. Etelässä on vanha Konstantinopoli ja pohjoisessa uudempaa Istanbulia.

Näkymä keittiön ikkunasta

Näkymä keittiön ikkunasta

Vaikka kaupunki on täynnä kaikkea historiallista nähtävää, mielestäni hienoin nähtävyys on kuitenkin lauttamatka Bosporin salmen yli. Tämä salmi on Euroopan ja Aasian mantereiden raja, ja Istanbul jatkuu kummallekin mantereelle silmänkantamattomiin. Muutama päivä sitten kun matkustimme lautalla Üsküdariin, muutamat porukastamme astuivat ensimmäistä kertaa Aasian mantereelle. Lienee ikimuistoinen hetki.

Lautalla. Taustalla Eurooppa, selän takana Aasia

Lautalla. Taustalla Eurooppa, selän takana Aasia

Pojat pönöttää lautalla

Pojat pönöttää lautalla

Eilen päästiin erään suomalaisperheen kotiin kyläilemään. Ohjelmassa oli hyvää ruokaa ja opetusta turkkilaisesta kulttuurista, erityisesti naisen asemasta. Länsimaalaisena ei voi täysin ymmärtää paikallisen kulttuurin piirteitä, jotka poikkeavat suuresti omista näkemyksistämme. Mutta onneksi tällaiset kulttuuripläjäykset avartavat maailmankuvaa. Päivän päätteeksi pääsimme vielä pelaamaan jalista, uimaan, saunaan ja hamamiin. Hamam on turkkilainen ”sauna”, joka on lämmin kivinen huone, jossa voit pötkötellä lämpimän kiven päällä ja huljutella vettä ympäriinsä. Aika leppoisaa puuhaa.

Tänään on ollut siivouspäivä, sillä saamme kohta vieraita. Illalla Suomesta saapuu kymmenkunta koulukaveriamme eli normi PK. Onpas lystiä nähdä ystävämme yli kuukauden tauon jälkeen. PK:laiset ovat seuranamme viikon verran ja kiertelemme yhdessä Ibulin vilskeessä.

Galatan torni on hyvä maamerkki. Tämän hetkinen kotimme on lähes tornin juuressa

Galatan torni on hyvä maamerkki. Tämän hetkinen kotimme on lähes tornin juuressa

Terkkui!

-Piippolan vaari

Turisteilua Ibulissa

Hei sinä siellä!

Tänään meillä on luvassa nähtävyyksien kiertelypäivä. Haluatko lähteä mukaan? Suunnitelmissa on käydä Yerebatan Sarayılla, Istanbulin maanalaisella vesisäiliöllä, sekä Topkapin palatsilla. Kivaa, kun tulet. Eiköhän lähdetä ajoissa, ettei jäädä muiden turistien jalkoihin.

Oi ihanaa kun aamulla paistaa aurinko. Täällähän tulee melkein kuuma. Tuolla Yerebatan Sarayı jo näkyykin. Se on tosiaan maanalainen vesisäiliö, jota kannattelee 336 pylvästä ja joka mahduttaisi sisäänsä jopa 100 miljoonaa litraa vettä! Eikö olekin ihmeellistä, että säiliö on pysynyt pystyssä 500-luvulta asti?

Vesisäiliön pylväsrivejä. Wau mikä valaistus. Katsokaa! Säiliön pohjalla on vettä ja siellä uiskentelee kaloja.

Vesisäiliön pylväsrivejä. Wau mikä valaistus. Katsokaa! Säiliön pohjalla on vettä ja siellä uiskentelee kaloja.

Pylväitä on tuotu eripuolilta maailmaa säiliöön ja kahden pylvään alta löytyi tällainen pää, jolla on käärmeitä hiuksinaan.

Pylväitä on tuotu eripuolilta maailmaa säiliöön ja kahden pylvään alta löytyi tällainen pää, jolla on käärmeitä hiuksinaan.

No sepäs oli hieno!  Muistatko, kun James Bond seikkaili säiliössä elokuvassa ”From Russia With Love”? Noh, jatketaan eteenpäin Topkapin palatsi onkin ihan vieressä. Mutta voi ei.. Jono palatsin lipunmyyntiin on melkoinen. Jonotus kestää ainakin tunnin. Me emme kuitenkaan pesunkestävinä turisteina lannistu, vaikka sadekin pääsee yllättämään jonotuksen aikana. No niin, vihdoin on liput kourassa. On tämä palatsi aika hulppea! Pihaa ja pytinkiä on, vaikka koko suku päättäisi tulla kerralla kyläilemään. Palatsi on toiminut vuosina 1465–1853 Ottomaanien valtakunnan hallintopaikkana.

Näkymää yhdestä sultaanin oleskelu huoneesta.

Näkymää yhdestä sultaanin oleskelu huoneesta.

Katot ja seinät ovat upeasti koristeltuja. Väriloisto on häikäisevää.

Katot ja seinät ovat upeasti koristeltuja. Väriloisto on häikäisevää.

Iloiset vierailijat palatsin pihalla.

Iloiset vierailijat palatsin pihalla.

Palatsissa pääsemme käymään huoneissa, joissa on näytillä arvoesineitä muinaisajoilta. Täällä eräässäkin huoneessa on eri maiden palatsiin tuomia kalleuksia näytillä. Hulppeaa! Istanbul on näyttävä kaupunki täynnä ihmeellisiä nähtävyyksiä ja ainutlaatuisia kokemuksia. Täällä länsimainen modernius ja lähi-idän uskonto sekä perinteet kohtaavat. Sekoitus on erikoinen, mutta kiehtova! Oi, mutta nyt pitkän päivän jälkeen nälkä iskee pahemman kerran. Lähdetään kotiin syömään. Keittiö tiimi valmistaa meille varmaan jotain makoisaa syötävää!

-Pistaasipähkinä

Pääsiäissunnuntai Istanbulissa

Hyvää pääsiäistä!

Me aloitimme täällä Istanbulissa pääsiäisen vieton aikaisin aamulla, kun porukalla lähdettiin metrolla kohti Istanbulin ev.lut kirkon hautapaikkaa juhlimaan Jeesuksen ylösnousemista. Ilma oli heti aamulla ihanan aurinkoinen ja hieman viileä. Hautausmaa vaikutti aika perinteiseltä kristityltä hautausmaalta. Yksi juttu kuitenkin pisti silmään nimittäin hautausmaan reunalla oli kanahäkki ja jopa kukko vapaana tallustelemassa.

En ole ainakaan vielä törmännyt kanoihin Suomen hautausmailla

En ole ainakaan vielä törmännyt kanoihin Suomen hautausmailla

Kirkkokansa kokoontui erään edesmenneen seurakuntalaisen haudan äärelle, kun pappi kertoi ilosanomaa siitä, että Jeesus on noussut haudasta. Minulle tämä pääsiäisaamun aloittaminen hautausmaalta ei ole tuttu perinne, mutta se oli aika kiva kokemus. Samalla tavalla pari tuhatta vuotta sitten naiset Raamatussa menivät pääsiäisaamuna haudalle ja saivat kohdata enkelin, joka ilmoitti heille, että hauta on tyhjä.

IMG-20150405-WA0012

IMG-20150405-WA0010

Menimme hautausmaalta luterilaiselle kirkolle varsinaiseen pääsiäismessuun. Saarna oli jälleen turkiksi, mutta meillä oli onneksi tulkki lähellä.

IMG-20150405-WA0014

IMG-20150405-WA0015

Pääsiäisjumalanpalveluksen jälkeen kirkossa tarjottiin hyvää ruokaa ja herkkuja, joita ihmiset olivat tuoneet nyyttärimeiningillä.

IMG-20150405-WA0016

Jatkoimme pääsiäisenviettoamme vielä myöhemmin kämpillä, kun pojat piilottivat pääsiäismunia, joita sitten naisvoimin etsimme.

Oli aika erilainen pääsiäinen kuin yleensä, mutta sitäkin parempi. Loistava porukka, ihana aamukirkko, pääsiäismunia ja uusia perinteitä.

-Kim Impossible

Pari lennokasta päivää

Hellurei!

Kohti Ibulia!

Kohti Ibulia!

Keskiviikko iltapäivällä saavuimme Istanbuliin ja tykästyin heti kaupunkiin. Paljon korkeita rakennuksia, tulppaaneja ja miljoonakaupungin humua. Lentokentällä huomasi jo, että oli tullut aivan toisenlaiseen maahan, verrattuna Kreikkaan. Ihmiset näyttivät erilaisilta ja enää ei näkynyt kreikkalaisilla aakkosilla kirjoitettuja kylttejä.

Jokin kuitenkin puuttui kun saavuimme Istanbuliin. Nimittäin intteri-Elina! Hän lähti koti-Suomeen lukemaan pääsykokeisiin. Kaipaamme sinua jo, Elina <3

Tänään päästiin tutustumaan jo vähän enemmän kaupunkiin. Täällä on niin paljon nähtävää, että varmasti riittää tekemistä täksi kuuksi. Käytiin katsastamassa Hagia Sofia ja Sininen moskeija ulkoapäin ja saatiin samalla kuulla rukouskutsua.

Tässä me pönötetään

Tässä me hengaillaan..

Sininen moskeija

Sininen moskeija

Jäimme seuraamaan miehen esistystä kadulla. Hän taiteili ilmapallojen kanssa.

Jäimme seuraamaan miehen esitystä kadulla. Hän taiteili ilmapallojen kanssa.

Illalla päästiin vielä käymään iltamessussa. Messu toimitettiin turkiksi (onneksi oli tulkkaus!) ja oli mielenkiintoista laulaa virsiä kielellä, jota ei osaa. Kiirastorstain sanoma tuli hyvin esiin ja on hienoa tietää, että vaikka missäpäin maailmaa oltaisiin, niin kristityt kokoontuvat yhteen Jumalan sanan ääreen, muistamaan Jeesuksen viimeistä ateriaa ja tietä kohti ristinkuolemaa.

Rauhallista hiljaista viikkoa,

toivottelee Kettutyttö

 

Nokka kohti itää

Heippa!

En tiedä miten tässä pääsi näin käymään, mutta tänään aikamme Ateenassa on tullut täyteen. Huomenna suuntaamme jo aamupäivällä lentokentälle ja kohti Istanbulia.

Tunteet ovat olleet monilla ristiriitaiset: toisaalta odottaa innolla Istanbulia, toisaalta ei malttaisi vielä jättää Ateenan elämää taakseen. Itse olen ollut lähinnä haikealla mielellä; tästä kaupungista on ehtinyt tulla jo koti, ja tulen kaipaamaan näitä maisemia ja tätä elämää täällä. Itseni jotenkuten tuntien epäilen kuitenkin, että kun Istanbuliin pääsemme niin tulen varmasti nauttimaan siellä olosta samalla mitalla.

Viimeinen päivä pakolaiskeskuksella alkoi minun osaltani pienen stressin alla. Olin lupautunut (tai siis ei minulla juuri valinnanvaraa ollut :P) pitämään aamuhartauden tiimiläisille ja vetämään askartelun pyhäkoulussa, jota varten piti vielä tehdä viime hetken valmisteluja. Ne menivät kuitenkin ihan hyvin, tosin lapset olivat varsinkin leikkien aikana lievästi sanottuna vilkkaita. 😀

Pääsiäisen kunniaksi pidimme myös pääsiäisnäytelmämme, joka sujui hyvin, ja jaoimme lapsille saksalaisen koulun lahjoittamia paketteja. Jotkut vanhemmat yrittivät teineilleen saada paketteja, ja jotenkin iät muuttuivat kuudestatoista neljääntoista, ja neljästätoista kahteentoista..

Me ja Helping Handsin tiimi :)

Me ja Helping Handsin tiimi 🙂

Töiden jälkeen kävimme vielä ihanien tiimiläisten kanssa syömään lokumadeseja (NAM) ja haikein mielin hyvästelimme pakolaiskeskuksen työntekijät.. Matkalla takaisin kotiin törmäsimme Jamaikalaisiin ystäviimme jotka kovasti toivottivat meille ”peace and love” ja pyysivät ”anything from your heart”, eli rahaa, rannenauhaa vastaan. Martaa jo kosittiinkin, mutta rahaa he eivät meiltä tällä kertaa saaneet..

Mun ja Elinan Lokumades <3 (bueno kastike ja mantelirouhetta päällä)

Mun ja Elinan Lokumades, buenokastikkeella ja mantelirouheella

Kotona ihastelimme vielä katolta viimeistä Ateenan auringonlaskua, kyllä tulee näitä maisemia ikävä… No, eteenpäin vaan, eikä sitä koskaan tiedä, saattaahan sitä päätyä taas tänne takaisin. Eikös se niin mene, että mitä taakseen jättää, sen edestään löytää? 🙂

Terveisin Beessa

Nauravia kasvoja

Morjens!

Maanantai oli meidän viimeistä edellinen kokonainen päivä Ateenassa. Kuukausi on todellakin mennyt hujauksessa ja vielä ei malttaisi jättää tätä paikkaa, sillä nyt alkaa kaupunki erityisesti Viktoria, jossa asumme, alkaa jo tuntua kotoisalta, tutulta ja turvalliselta. Pakolaiskeskuksen hienoa tiimiä erityisesti jäämme kaipaamaan. Samoin myös kotikatumme hyvin hyödynnettyä leipomoa. Istanbuliin saamme kuitenkin pian lentää ja varmasti unohtumaton kuukausi on tulossa myös siellä. Haikeata on joutua luopumaan tiimimme tärkeästä tekijästä, Suomeen palaavasta Elinasta.

Tänään pakolaiskeskuksella oli vaatejakelupäivä. Asetimme pöydille miesten, naisten ja lasten vaatteita sekä muun muassa leluja ja keittiötarvikkeita. Perheille annettiin aika, jonka aikana he saivat etsiä hyödyllisiä vaatteita ja tavaroita. Taustalla soi rauhallinen musiikki ja tunnelma oli vapautunut. Jokainen löysi mukaansa jotakin, ja oli ilo huomata lasten hymyilevät kasvot, kun he saivat sopivan leikkikalun mukaansa.

Vaatejakelupäivässä oli iloinen meininki.

Vaatejakelupäivässä oli iloinen meininki.

Kaikkien perheiden lähdettyä harjoittelimme seuraavan päivän opetuksen esitystä, joka kertoo selkeästi sen kuka Jeesus on ja miksi hän tuli maailmaan. Siitä tuli aika hyvä, ja rukoilimme, että sen sanoma voisi todella vaikuttaa katselijoihin.

Lounaan jälkeen iltapäivällä oli rukoushetki, jossa muistettiin henkilökohtaisesti monia tiettyjä ihmisiä ja heidän perheitään. On todella upea juttu, että työntekijät tuntevat pakolaiset ja voivat muistaa heitä rukouksin. Rukous on tärkeää, ja joskus ehkä huomaakin rukousvastauksista, että sillä oli merkitystä. Se on ihmeellistä. Sen täällä huomaa myös, että joidenkin ihmisten sydämelle on laitettu erityinen kutsumus rukoilla. Wau!

Tomi on raportoinut ahkerasti tekemisiämme videolle.

Tomi on raportoinut ahkerasti tekemisiämme videolle.

Täksi päiväksi tilasimme vaihteeksi lämpöä ja aurinkoa. Söimme saksalaisystävämme avulla tutuksi tulleet falafel-kääryleet ja jatkoimme kävelyä Monastirakin liepeillä. Torilta ostimme piknikeväiksi mansikoita ja mandariineja ja lopulta kapusimme Areiopagille (toistamiseen) istuskelemaan. Keskusteltiin muun muassa siitä, että on jännä juttu, ettei Ateenan kokoisessa suurkaupungissa ole pilvenpiirtäjiä. Itse mietin sitäkin, että Ateena on lopulta aika helppo kartoittaa ja täällä pääsee liikkumaan aika jouhevasti paikasta toiseen julkisilla.

image

Poikkesimme Acropolista kiertävällä ympärystieltä puistoon ja löysimme erään monumentin ja hienoja näköalapaikkoja kalliolta. Matkalla kotiin laitoimme kolikon jähmettyneen, kullanvärisen ukkelin kippoon. Sen jälkeen hän teki muutamat liikkeet, lähetti lentosuukon ja jähmettyi toiseen asentoon. Hauska ja erikoinen tapaus! Jees, tällaista tällä erää.

Siunausta sulle,

Kikkailija

Puolivälissä ollaan

Ensimmäisinä päivinä täällä Ateenassa olo oli vähän epätodellinen: täälläkö elän seuraavan kuukauden? Nyt neljä viikkoa on kulunut ja parin päivän päästä lennämme jo Istanbuliin. Miten aika täällä menikin näin nopeasti?

image image

Me loputkin olemme nyt kotiutuneet konffasta ja ollaan taas koko porukka kasassa! Tuntui kyllä oudolta olla erossa melkein viikon verran, emme nähneet toisiamme edes vaihtaessamme osia kodin ja hotellin välillä. Ollaan eletty niin tiiviisti yhdessä nämä viikot, että vähän meinasi jo tulla ikävä toisia. Nyt vietetäänkin viimeisiä päiviä koko porukalla, koska keskiviikkona Elina ei lähdekään Ibuliin, vaan Suomeen. 🙁

Perjantaina tuskailimme hiostavan sään takia ja illalla saimmekin rankkasateen lisäksi kokea myös kunnon ukkoskuuron. Kastuimme litimäriksi Kifisian metropysäkille juostessa. Ateenan säät eivät ole meitä hirveästi suosineet, sillä täällä on meneillään epätavallisen kylmä ja sateinen maaliskuu.. Onneksi joukkoon on pari aurinkoistakin päivää mahtunut ja toivottavasti saamme niitä lisää Istanbulissa. Saimme kyllä kuulla siellä sataneen lunta viime viikolla, mutta vielä on toivoa.. 😀

Sateinen itsenäisyyspäivä

Sateinen itsenäisyyspäivä

Olen jo jonkin aikaa odottanut uuteen maahan lähtemistä, mutta perjantaina viimeisessä teetupapäivässä keskuksella tajusin, etten kohta tule enää varmaan koskaan näkemään näitä ihmisiä.. Tutuiksi tulleiden pakolaislasten kanssa touhutessa tuli vähän haikea olo. Onneksi huomenna ja tiistaina voidaan vielä nähdä. Heria Voithias -järjestön henkilökuntaa ja muita vapaaehtoisia jään myös muistelemaan lämmöllä. Kaikki ovat olleet todella mukavia, ymmärtäväisiä ja avuliaita. On aika upeaa, että monista eri maista ja elämäntilanteista tulleita ihmisiä tekee keskuksella työtä yhdessä. Perjantaina aamurukouksessa minua koskettivat erityisesti erään amerikkalaistyöntekijän sanat: ”there’s no human reason for us to be here together”. Olen tullut keskukselle monena aamuna väsyneenä ja voimat ovat välillä olleet vähissä, mutta aamurukouksen aikana saan aina uudelleen muistaa sen, ettei Jumalan työ ole meistä ihmisistä riippuvaista. Jumala on läsnä ja toimii keskuksella, ja siihen turvautuen voimme jokainen tehdä oman osamme, vaikka se ei aina niin hohdokkaalta tuntuisikaan.

image

Kuukausi elämästä on lyhyt aika, mutta kohta päättyvä maaliskuu on ollut minulle monella tapaa kasvattavaa aikaa. Puolet reissusta on kuitenkin vielä edessä ja on ihanaa ajatella, kuinka paljon tullaan vielä yhdessä kokemaan Istanbulissa. Olen niin kiitollinen tästä meidän porukasta. Aika huippua olla maailmalla hyvien ystävien kanssa ja jakaa yhdessä näitä hetkiä, niin hyviä kuin huonojakin.

Terveisin Mehiläinen

image

Kyllä kelpaa kuulua tähän tiimiin

 

Aika rientää

Heissulivei!

Onpas kiva olla takaisin Ateenan kotona.

Meidän puoliskon osuus suomalaisten konfferensista on nyt ohi ja luvassa on vapaa viikonloppu. Yhdessä jo pohdiskelimme innolla, mitä kivaa sitä keksisi viimeisille vapaapäiville Ateenassa. Itse ainakin odotan pääsyä kuuluisampiin paikallisiin museoihin, sekä tietysti aurinkoista säätä, jotta voisimme vielä päästä nauttimaan tästä Välimeren kaupungista täysin siemauksin.

Konfferenssi pidettiin isossa hotellissa meren rannalla, noin 45 minuutin ajomatkan päässä Ateenan keskustasta. Säät olivat aika kurjat, niin emme oikeen päässeet ottamaan iloa irti hotellin kauniista ympäristöstä. No, eihän se juurikaan haitannut, sillä pääsimme rentoutumaan sisäuima-altaalle, poreammeeseen ja turkkilaiseen hamamiin sekä tietysti herkullisten buffet-pöytien ääreen. Eihän siinä valittamista ollut, kun kolme kertaa päivässä pääsi nauttimaan kylläiseksi katetusta seisovasta pöydästä. Ihan kivaa vaihtelua meidän omiin kokkailurutiineihin asunnollamme 😉

1526392_10205455637244646_886441008479672683_n
10690078_10205455637524653_7411350130126891837_n

Konfferenssin ohjelma oli hyvin tiivis, niin päivät kuluivatkin melko pitkälti sen lomassa. Meidän intereiden tehtävä konffassa oli lastenhoito. Aikuisten pitäessä omaa ohjelmaansa, me kehittelimme lapsille omaa. Vaikka päivät olivat pitkiä ja ohjelmaa täytyi keksiä monelle tunnille, reippaiden ja iloisten lasten kanssa oli hauskaa ja antoisaa viettää aikaa. Päivät kuluivat erilaisia pelejä pelaillen, konffaolympialaisia kisaillen ja milloin mitäkin askarrellen. Yhteinen kieli helpotti ohjelman toteutusta huomattavasti, mikä välillä on tuottanut haasteita keskuksella lasten kanssa ollessa.

Askarreltiin lahjapaketteja

Askarreltiin lahjapaketteja

Kaiken kaikkiaan oli ihanan virkistävää päästä vaihtamaan maisemia muutamaksi päiväksi ja palata taas kotiimme. Ensi viikolla vielä muutamaksi päiväksi pakolaiskeskukselle, uusin, täysin voimin ja iloisin mielin. Nyt alkaakin jo tajuamaa, että päivämme täällä käyvät vähiin ja kohta ollaankin taas lentokentällä. Tässä alkaa pikkuhiljaa vähän jo herkistymään… Voisihan sitä muutaman extra-päivän täällä vielä viettää…

Aurinkoista ja iloista viikonloppua kaikille!

-Regina Phalange

Tiimimme jakautui…

…ei ole siis tapahtunut mitään vakavaa, vaan puolet tiimistämme lähti tänään suomalaistyöntekijöiden konferenssiin hoitamaan lapsia jonnekin Ateenan laidalle merenrantahotelliin. Toinen puoli tiimistämme jäi tänne majapaikkaamme ja olimme tänään normaalisti töissä pakolaiskeskuksella. Kotiin tultuamme meitä odotti vain likaiset astiat ja sotkuinen tiskipöytä. (vink vink hotellitiimi, siivotkaa jälkenne!) Perjantaina teemme vaihdon ja viikonlopuksi lapsia hoitamaan menee toinen puoli tiimiä.

Eilen meillä oli siivouspäivä keskuksella. Siivosimme pakolaiskeskuksen varastotilat, mikä oli melko pölyistä hommaa. Mutta parin tunnin jälkeen varastot näyttivät jo hyvältä ja vaatelahjoitukset olivat sievässä järjestyksessä. Lisäksi pidimme pääsiäisnäytelmäharjoitukset. Viikon päästä viimeisenä päivänämme Ateenassa esitämme ”spektaakkelin” keskuksella.

Tänään pidimme pyhäkoulua lapsukaisille. Askartelimme oksia ja hedelmiä, ja puhuimme Jeesuksesta viinipuuna, johon me kaikki kristityt olemme liitettynä. Talkoo väki keskuksella vaihtuu melko tiuhaan, kun yksilöitä ja tiimejä tulee ja menee. Tänään söimme taas läksiäiskakkua kun eräs suomalainen veteraanityöntekijä palaa suomeen. Mutta työ jatkuu vaikka työntekijät vaihtuvat. Kaikki apu keskukselle on kuitenkin tervetullutta.

Askarteluja pakolaislasten kanssa

Askarteluja pakolaislasten kanssa

Jeesus on viinipuu, me olemme oksat

Jeesus on viinipuu, me olemme oksat

Tämän päivän poimintoja:

1. Metrossa on joskus ruuhkaa ja täytyy varoa ettei jää oven väliin. Tänään nousimme metrosta Omonian asemalla ja lähdimme kulkemaan ulos tunnelista, kun huomasimme että metron ovet olivat sulkeutuneet ja erään metrossa olevan miehen käsi törrötti ovesta ulos. Kauhistuneen näköinen mies sai lopulta vedettyä kätensä sisään. Pelottavan näköinen tilanne kuitenkin.

2. Kävimme tänään kyselemässä pyykkejämme pesulasta. Tutun naisen sijaan pesulassa istuikin tupakkia poltteleva vanha mies. Yritimme kysyä häneltä pyykeistä, mutta mies ei puhunut muuta kuin kreikkaa. Häneltä juttua vain tuli ja tuli, vaikka yritimme sanoa ettemme ymmärrä. Lopulta mies otti minua käsivarresta kiinni ja talutti viereiseen apteekkiin. Apteekissa mukava apteekkari täti osasi kääntää meille englanniksi, että saamme pyykit vasta torstaina. Sitten seurasi tavanomainen keskustelu apteekkarin kanssa: ”Where are you from?” ”Finland” ”Oh, you all look so blond and beautiful.” Kauniit, vaaleat tyttösemme olivat siis mukana 🙂

Huomenna on Kreikan itsenäisyyspäivä ja meillä on huominen ja torstai vapaata. Huomenna kaupungilla lienee juhlahumua ja kulkueita. Täytynee mennä katsomaan kuinka kreikka juhlii.

Siunausta viikkoon!

-Piippolan vaari

 

 

Ateenan rannoilla

En herää herätyskellon soittoon, vaan aamupalan ääniin. Ihanaa nukkua taas pitkään. Mitäköhän tämä päivä tuo tullessaa. Syömme aamupalan jokainen omaan tahtiimme ja puhelemme jo alustavasti päivän kulusta. Liisa perheineen ovat  menossa rannalle tänään ja he pyysivät meitä mukaan. Liisa oli taas ystävälliseen tapaansa selvittänyt meille reitin, jolla pääsisimme Kavourin rannalle. Valitsemme kulkuvälineeksi rantaratikan, joka lähtee Syntagmasta ja ajaa sitten pitkän matkan rantaviivaa pitkin. Epäonneksemme ulkona sataa, kun saavumme Syntagmalle. Jatkammeko sateesta huolimatta rannalle? Joo! Ei me suomalaiset olla sokerista tehty!

Ratikassa meillä on tunnelmaa. Tyypilliseen tapaamme juttua riittää. Juttelemme Ateenasta turistikohteena, matkailusta ylipäätänsä ja mitä nyt mieleen tulee. Keskustelumme usein harhailevat aiheesta toiseen villiä vauhtia. Pysähdymme noin puolen tunnin päästä erääseen rantakahvilaan ihmettelemään. Olemme jo pöydässä tilaamassa, kunnes tarjoilija huomauttaa, että paikan päällä syötynä hinta nousee kahdella eurolla. Jaahas, jatketaan siis kävelyä.

Sateinen rantamaisema

Sateinen rantamaisema

Liisa soittaa, että ja kyselee missä olemme. Hitaan etenemisemme ja huonon sään takia sovimme, että jatkamme päiväämme omilla aikatauluillamme. Kuljemme ratikalla vielä muutaman pysäkin verran ja hyppäämme sitten ulos. Leikimme hetken rantahietikossa aaltojen kanssa, ihailemme laivoja, haaveilemme omasta miljoona jahdeistamme ja lopulta suuntaamme ratikalla takaisin kotia kohti. Ratikkamatka menee torkkuen. Olen omissa ajatuksissani ja katselen auringonlaskun valaisemaa välimerta, jossa laivat keinuvat odottaen veneilijöitä kyytiinsä. On meillä sitten viisas Luoja. Aina en pysy perässä Hänen suunnitelmissaan. Aina en ymmärrä, miksi pitää kiivetä kivikkoista polkua vuorelle, kun vierellä menee sileät portaat suoraan ylös. Aina en ymmärrä ajanjaksoja elämässäni tai tekemäni työn merkitystä. Mutta Jumala on luvannut minulle, meille sanassaan, että Häneen voi luottaa. Ja me saamme luottaa. Saamme todella.

index

siu!-Pistaasipähkinä

Lauantaipäivä kuvissa

Heipparallaa!

Eilen me vietimme lauantaita tosi rennosti. Oli ensimmäinen aamu, kun ei tarvinnut herätä herätyskellon soittoon. Itse juhlistin tätä laittamalla koko puhelimen yöksi pois päältä.

IMG-20150321-WA0050

 

Maija ja Elina valmisti meille herkullisen brunssin jonka jälkeen söimme vielä poikien tekemää pannukakkua ja jäätelöä. Nam!

Eilen oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, joten päätimme lähteä läheiselle Lycabettus-kukkulalle, johon Tomi ja Aapo kävivät jo vähän tutustumssa pari viikkoa sitten.

IMG-20150321-WA0015

20150321_161138

20150321_162526

20150321_172116

Lycabettuksen huipulla sijaitsee vanha ortodoksikappeli. Paikalla oli paljon paikallisia ja turisteja. Jopa muutama norjalainen mies, joiden kanssa me vähän rupattelimme. He osasivat hienosti sanoa suomeksi sauna ja yhden kirosanan. Myös Harri Kirvesniemi oli heille ennestään tuttu.

IMG-20150321-WA0033

20150321_165936

IMG-20150321-WA0025

Viihdyimme Lycabettuksen upeissa maisemissa niin kauan, että päätimme jäädä katsomaan auringonlaskua, joka oli aika huikea.

IMG-20150321-WA0040

Terveisin Kim Impossible

 

Lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta

Heissansaa!

Lastenpäivän valmistelua

Lastenpäivän valmistelua

Ilmapalloja tehtiin urakalla

Eilen keskuksella vietettiin lastenpäivää. Paikalle pääsikin moni lapsi, metrolakosta huolimatta. Lapsilla näytti olevan hauskaa koko päivän ajan. Päivä alkoi pelailulla, sketsillä sekä laululeikeillä. Ruoaksi saatiin pitsaa ja maailman parhaita munkkeja! 🙂  Lapsille oli suunniteltu neljä rastia: Oli kasvomaalausta, askartelua, pelailua ja pääsiäisteemainen rasti. Itse olin vetämässä askartelua. Aika kului yllättävän nopeasti ja ensimmäisen ryhmän jälkeen oli yksinkertaistettava askartelua, ajanpuutteen vuoksi. Päivä oli piristävä usean rankan päivän jälkeen ja muistui taas mieleen minkä takia me olemme täällä.

Askartelupajalla

Askartelupajalla

Perjantaisin keskuksella on aina teetupa, jolloin ohjelmaa on lapsille ja aikuiset viettävät aikaa pelaillen ja keskustellen. Olin mukana vetämässä pyhäkoulua. Lapsilla oli energiaa vaikka muille jakaa. Päivän päätteeksi tarjosi Tipi meille vielä souvlakit ja jälkiruoat. Täällä Ateenassa on niin paljon ihania leipomoita, että aina riittää jotain uutta maisteltavaa! 🙂

image

Tänään askarreltiin kaloja paperilautasista lasten kanssa

Tänään askarreltiin kaloja paperilautasista lasten kanssa

Tänään pohdittiin sitä, että miten hyvin meidän porukka on toiminut yhdessä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. On todella hienoa olla osa tätä porukkaa ja voimme kukin oppia toinen toisiltamme. Oon todella kiitollinen kaikesta tuesta viime viikkojen aikana ja ihmisistä jotka ovat rukoilleet meidän puolestamme lähellä ja kaukana.

Siunattua viikonloppua kaikille,

toivottaa Kettutyttö

Arjen aallokkoa

Hei taas!

Parin viimeisen päivän ajan olemme saaneet kokea kaikenlaista, sellaistakin mitä olisi ehkä mielellään jättänyt kokematta, mutta onpahan tullut taas elettyä täysillä 🙂

Leluja pestään ahkerasti :)

Leluja pestään ahkerasti 🙂

Tiistaina oli pienen tai joillakin suuremman stressin takia hieman vaikea lähteä keskukselle, mutta on hyvä että menimme! Vedimme lapsille pyhäkoulun, joka meni yllättävän hyvin, ja oli mukava leikkiä, askarrella ja värittää lasten kanssa! Tutustuimme myös hieman saksalaisen tiimin jäseniin, he esittivät hienon draaman ja laulun meille kaikille 🙂 Ja loppusiivouskin sujui hetkessä kun oli niin monta auttavaa kättä.

Halusimme saada mielenrauhaa stressiimme, joten suunnittelimme illaksi rentouttavaa spa-hetkeä. Illalla kuitenkin tajusimme, että olimme unohtaneet ostaa tarpeeksi naamioita. Kaupat olivat tietenkin jo suurin osa siihen aikaan kiinni, mutta ilman naamioita ei illasta tulisi mitään! Olimme odottaneet tätä koko päivän! Siispä lähdimme metsästämään kauppaa. Onneksi se löytyi ja saimme vietettyä mukavan spa-iltamme.

Itku pitkästä ilosta. Tänään aamulla arki kohtasi taas omine ongelmineen, mutta onneksi saimme naisten suihkupäivän aikana asiat oikealle mallille, ainakin melkein. Suurkiitos Liisalle kaikesta avusta! Ja onneksi ikävien asioiden joukosta löytyy aina hymyn- ja naurunaiheita. Otimme rullaluistimet ja hyppynarut esille, ja oli hauska nähdä kun naisetkin innostuivat hyppimään narua lasten kanssa, todennäköisesti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Mitä elämä olisikaan ilman naurua ja höpsöttelyä? Suihkupäivinä onkin ihanan rento ja vapautunut ilmapiiri keskuksella niin työntekijöiden kuin pakolaistenkin kesken.

Tänään oli Annan viimeinen päivä Ateenassa, joten päätimme mennä yhdessä ravintolaan syömään. Bussi oli täysi kun hyppäsimme kyytiin, ja kaikki olivat painautuneena vieri viereen. Kun seuraavalla pysäkillä ihmisiä oli tuuppinut tiensä ohitsemme ulos, Elina huomasi ikävän tosiasian: hänen laukkunsa oli auki ja lompakko poissa. Onneksi siellä ei ollut rahaa kovin paljon. Menimme siis kuitenkin yhdessä ravintolaan syömään, ja siellä saimme maistella vaikka mitä: tsatsikia leivän kanssa, mustekalaa, kaktuksen hedelmää ja sokerina pohjalla härän kiveksiä. Herkullista ruokaa oli, ja oli muutenkin ihana ilta jutellessa ja naureskellessa mukavassa seurassa, ja saimme ajatukset mukavasti muihin asioihin.

Vastoinkäymisistä huolimatta on elämä Ateenassa ollut tähän mennessä rikasta ja antoisaa, ja olen kiitollinen että saan olla täällä. Tä on elämää, ei sen enempää, mutta ei todellakaan sen vähempääkään.

Terv. Beessa

 

Merimiesmessu ja footbag

Moikka!

Nyt meitä on täällä Ateenassa kahdeksan nuoren lystikäs porukka – eilen sanoimme hetkeksi näkemiin Outille, joka on ansiokkaasti opastanut meille kaupunkia ja auttanut käytännön asioissa. Hän lensi koti-Suomeen ja liittyy seuraamme jälleen parin viikon kuluttua, kun matkamme jatkuu Istanbuliin. Hyvillä mielin aloittelemme kolmatta viikkoa, sillä kaupungin kartta ja työtehtävät pakolaiskeskuksella alkavat olla aika hyvin näpeissä. Siistiä nähdä, mitä kaikkea saamme vielä kokea ja oppia täällä.

Viime sunnuntaina kävimme vierailemassa ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, joka oli kokemuksena vaikuttava. Eilen pääsimme osallistumaan suomenkieliseen messuun Ateenan Merimieskirkolle, jonne meidät otettiin lämpimästi vastaan. Kuulimme elämän leivästä eli Jeesuksesta ja hänen Sanastaan, joka antaa meille sen mitä tarvitsemme. Oli tärkeä juttu päästä ehtoolliselle. Jumalanpalveluksen jälkeen jäimme kirkkokahveille ja keskustelimme muiden kirkkovieraiden kanssa. Oli myös kiva kuulla vaihteeksi tavallista enemmän suomenkielistä keskustelua.

Pääsimme messussa eturiviin

Pääsimme messussa eturiviin

Tietyt ei-toivotut kommellukset näyttävät kuuluvan meidän opintomatkallemme. Emme olleet paljoakaan kulkeneet kirkolta poispäin, kun yksi joukostamme sai pulun terveiset olkapäälleen. Putsaukset tehtiin ja jutulle lähinnä naurettiin. 😀

Messun jälkeen oli mukavaa kävellä ja kierrellä kaupungilla. Jostain syystä
kaupungilla oli yllättävän rauhallista,  ja  kun sääkin oli kirkas, oli
sunnuntai-iltapäivä mitä mainioin. Päätöksenteon vaikeus tämän poppoon
kanssa konkretisoitui siinä vaiheessa, kun aloimme miettiä ruokapaikkoja. Yksi halusi pizzalle, toinen piknikille, kolmas jonnekin muualle ja neljännelle oli ihan sama. Päätimme sitten mennäerääseen tavernaan, mutta selviydyttyämme paikalle huomasimme senolevan kiinni. Lopulta löysimme itsemme yhdestä Acropoliksen ympäristön turistialueen ravintoloista. Ihmisistä huomaa täällä toisinaan sen, että samanlaista kiirettä ei ole kuin esimerkiksi meillä suomalaisilla. Aikaa on aina kohtaamiseen ja jutteluun.
Sara, Veera ja suihkulähde.

Sara, Veera ja suihkulähde.

Saran notkeus huimaa.

Saran notkeus huimaa.

Ruokailun päätyttyä muutama meistä lähti kämpille päin ja loput jäivät
vielä kiertelemään kaupungille.  Nautimme auringosta ja löysimme muun
muassa amfiteatterin ja puiston kivoine lampineen ja istutuksineen.
Tomin taskusta löytyi footbag-pallo, jota sitten yhdessä syötettiin.
Hauskaa oli kikkailla!

Footbag-kisailut.

Footbag-kisailut.

Kilpikonnalammella.

Kilpikonnalammella.

Tomi puistotunnelissa.

Tomi puistotunnelissa.

Syntagman aukiolle saavuimme juuri parahiksi seuraamaan vahdinvaihtoa. Tällä kertaa ehdimme nähdä koko kahdenvartijan tarkkojen koreografioiden sarjan. Aika hieno tempaus.

Vahdinvaihto käynnissä.

Vahdinvaihto käynnissä.

Illalla me pojat teimme kattoterassilla kuntotreeniä – terassi on
osoittautunut loistavaksi treenipaikaksi ja meillä onkin pieni
treenihaaste käynnissä. Illalla syötiin vielä yhdessä ja
keskusteltiin päällimmäisistä ajatuksista päivästä. Rento, joskin
vähän pitkä päivä. Tällaisetkin ovat välillä ihan tervetulleita.

Iloista kevään jatkoa!
-Kikkailija

Aurinkoinen Korintti

Lähdimme aamulla jo ennen kahdeksaa kävelemään metropysäkille, että ehdimme kohti Korinttia suuntaavaan autokyytiimme puoli yhdeksäksi. Matka kesti reilun tunnin ja oli vaihteeksi mukavaa matkustaa autossa metrojen ja bussien sijaan. Automatkan aikana käytiin läpi joitakin Paavalin elämään liittyviä kysymyksiä ja luettiin niihin vastauksia antavia raamatunkohtia.

image

Pysähdyttiin ensimmäiseksi Korintin kanavaa katselemaan ja kuulemaan vähän sen historiaa. Kanavaa pitkin menikin sopivasti laiva siinä sillalla seisoessamme. Pysähdyttiin kävelemään myös roomalaisten tekemää tietä pitkin, se kyllä näytti lähinnä joltain ruohon peittämältä kourulta. 😀 Toisessa suunnassa kuulemma oli paremmin hoidettu tie, mutta se oli armeijan aluetta.

image

Roomalaisten tekemä tienpätkä

Roomalaisten tekemä tienpätkä

Menimme vanhassa Korintissa olevaan museoon, jossa opiskelijakorttimme viimeinkin kelpasivat ja pääsimme ilmaiseksi sisään. Kaikkialla muualla olemme saaneet kuulla ”only university”, ”this isn’t studentcard” jne.. Ilmeisesti täällä on vähän tiukennettu käytäntöjä tässä asiassa. Kiertäessämme museota joku opas keskeytti meidät kaksi kertaa, koska reissumme vetäjä ei olisi saanut puhua museon raunioista tai esineistä yhtään mitään ilman virallista lisenssiä. Päästiin kuitenkin jatkamaan kun saimme seliteltyä, ettemme puhu muusta kuin Paavalista ja Raamatusta.. 😀

image

image

Saran annos, nam

Saran annos, nam

Museoalueella kiertelyn ja syömisen jälkeen ajettiin autoilla ylös vuorelle, mutta ihan ylös asti emme valitettavasti päässeet, sillä portti sinne oli jo suljettu. 🙁 Maisemat olivat kuitenkin upeat myös siltä korkeudelta mihin päästiin. Erityisen paljon jaksoin ihailla turkoosinsinistä merta ja kaukana häämöttäviä lumihuippuisia vuoria. Aurinko lämmitti Korintissa ihanasti koko päivän, kaikkialla oli paljon kukkia, kärpäset ja perhoset lentelivät, linnut lauloivat ja ilma tuoksui hyvältä. Toivottavasti parin seuraavan viikon aikana ehditään tekemään muitakin retkiä vähän kauemmas Ateenan sykkeestä.

image

image

image

Merenelävien tarkkailua

Merenelävien tarkkailua

image

Kotimatka meni itselläni mukavasti nukkuessa ja loppumatkasta ehdittiin vähän ihailla auringon laskemista Ateenan yllä. Saataisiinpa vähän enemmän tämmöisiä kunnolla aurinkoisia päiviä. Outi lähtee huomenna Suomeen, joten meillä oli vähän herkkuja viimeisen yhteisen illan kunniaksi. 🙂 Seuraavat pari viikkoa ollaan täällä työskentelevien ihmisten kanssa, ja Outi tulee kanssamme sitten taas Istanbuliin.

Syötävän söpöt hiirileivokset

Syötävän söpöt hiirileivokset

Tässä parin viikon aikana reitti keskukselle on opittu, hommat siellä ovat tulleet tutuiksi, tiedämme mistä kaupasta saa halpaa puuroa ja niin edelleen.. 😀 Arki rullaa siis ihan mukavasti, vaikka huonojakin hetkiä on tietysti ollut. Onneksi ei olla niissäkään yksin. Saa nähdä mitä kaikkea Jumalalla on vielä meille varattuna täällä Ateenassa.

Mehiläinen

Vilinää vilskettä, helinää helskettä

11050723_10205356973738120_8632487815663755573_n

Rankan päivän jälkeen on ihana rauhottua yhdessä iltapalalle ja sanan äärelle

Rankan päivän jälkeen on ihana rauhottua yhdessä iltapalalle ja sanan äärelle

Toinen perjantai jo takana Kreikassa. Vajaat pari viikkoa hujahtanut nopeasti ja kaikenlaista ollaan ehditty kokea.

Pakolaiskeskuksen hommista ja viikkorytmistäkin on tullut jo tuttua. Perjantaisin saadaan viettää keskuksella yhdessä pakolaisten ja tiimiläisten kanssa teetupapäivää. Aikuiset ja nuoret pelailevat shakkia ja muita pelejä teekuppostensa äärellä ja lapset saavat touhuta keskenään lastenhuoneessa.

Ollaan inter-porukalla saatu järjestää lapsille jo useampana päivänä ohjelmaa askarteluineen ja laululeikkeineen. On hauska huomata, miten lapset ovat lapsia, olivatpa he sitten mistä päin maailmaa tahansa. Samalla tavoin he leikkivät innoissaan, askartelevat, pelailevat ja temmeltävät yhdessä. Kaikki kaipaavat huomiota ja läheisyyttä. Ehkä juuri siksi lasten kanssa on helppo olla ja touhuta, vaikka yhteinen kieli puuttuukin.

Vaikka suurin osa ajasta keskuksella meneekin vauhdikkaiden ja iloisten lasten kanssa puuhastellen, aina välillä sitä pysähtyy miettimään kohtaamiemme ihmisten elämäntarinoita. Miten kukin heistä on päätynyt pakolaiseksi? Mitä kukin heistä on joutunut jättämään taakseen? Millaisia haaveita ja toiveita tulevasta heillä kullakin on?
Heidän tilaanteeseensa samaistuminen on suomalaiselle nuorelle mahdotonta, mutta onneksi meistä intereistäkin voimme jokainen omalla paikallamme taitojemme mukaan kohdata pakolaisia, olipa se sitten ihan vain kädenpuristus ja iloinen tervehdys, pyhäkoulun pitäminen, vaatteiden jakaminen tai vaikkapa teen kaataminen.

-Regina Phalange

Kikkailuja Kikkailijan kanssa

Heips!

Tänään oli taas naisten suihkupäivä pakolaiskeskuksella, joten minua ja Aapoa ei sinne huolittu mukaan. Keskiviikkoisin keskus on auki siis vain naisille ja lapsille.

Suomitytöt leikittää lapsia naistenpäivässä

Suomitytöt leikittää lapsia naistenpäivässä

Niimpä me Aapon kanssa koisimme hieman normaalia pidempään ja suuntasimme sitten kulkumme kohti punaisen metrolinjan pääteasemaa, Ellinikoa. Menimme sinne auttamaan erään suomalais-kreikkalaisen perheen tyttöä lukio-opinnoissa. No, ei tytöllä niin suuria ongelmia ollutkaan, mutta autoimme sen minkä pystyimme.

Loppupäivän maleksimme Akropoliksen liepeillä vanhan Ateenan sykkeessä. Aapon kanssa liikkuessa pitäisi olla aina kamera valmiina, koska kikkaillessa sattuu ja tapahtuu. Taistelimme muun muassa rosvo-puluja vastaan, jotka himoitsivat meidän syömiämme lihatorttuja (kreikkalaista nimeä en muista). Seikkailimme myös lihatunnelissa, jossa possun ruhoja oli kaupan eri muodoissa.

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi

Ateenan maisemat ovat upeat, mutta ehkä kaupungista puuttuu kuitenkin jokin erityinen hohto… minulle tämä on kaupunki muiden joukossa. Sekavan liikenteen seassa tuumii usein, että olisi mukava päästä lenkille suomen metsämaisemiin.

Näkymä Akropolikselta

Näkymä Akropolikselta

Ensimmäisellä viikolla kaikki oli uutta ja väsyttävää, mutta nyt pakolaiskeskuksen arkeen on päässyt mukavasti sisälle ja elämä rullaa ihan kivasti.

Tälläisiä kuulumisia tällä kertaa. Meitä saa muistaa rukouksin 🙂

-Piippolan vaari

Touhukas tiistai

Heippa siellä!
Tänään oltiin taas keskuksella. Jaettiin ruokaa, leikittiin lasten kannsa ja siivoiltiin. Lapset luovat keskukselle vilkkaan tunnelman. He tulevat herkästi kutittelemaan ja pyytävät päästä pyöritettäväksi. Minun sydämeni he ovat ainakin valloittaneet vilpittömyydellään. Olin tänään taaperohuoneessa auttamassa ja oli ihanaa leikkiä pikkuisten kanssa ja katsoa heidän kummastuneita ilmeitään, kun muoviauton ratista kuuluu tööt tööt. Tosiaan, lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Piirileikki käynnissä

Piirileikki käynnissä


Tänään myös erityis kiitos intter porukkamme keittiö kaksikolle. Saimme syödä täytettyjä paprikoita, jotka olivat erittäin maukkaita. Meillä on täällä siis aina viikon ajaksi sovittu kaksi henkilöä ryhmästämme, jotka tekevät muille aamupalan, lounaan (ellei keskuksella saa), päivällisen ja iltapalan. Jokainen suurperheen kokki tietää kuinka aikaa vievää hommaa on laittaa ruokaa 9 hengelle. Keittiö vastuu viikko onkin siis rankka, mutta kestää onneksi vain sen viikon. Ja ruuan laittaminen onkin yksi tapa palvella muita.
Siunattua viikkoa sinulle<3
Terkuin Pistaasipähkinä

Viikko pulkassa

Helou kaikki!
Kylläpä aika kuluu nopeasti! Siitä on nyt tasan viikko, kun me lensimme tänne Ateenan auringon alle. Ei kyllä yhtään kaduta tänne reissuun lähteminen. Yhden viikon aikana ollaan saatu tutustua ihanaan Kreikkaan ja tehdä tärkeää työtä pakolaiskeskuksella.
Kaikki pakolaiskeskuksen työntekijät ovat ottaneet meidät lämpimästi mukaan tiimiinsä ja saa kyllä vierestä ihailla heidän työtään. Kyllä on juuri oikeita ihmisiä oikealla paikalla.
Fiilikseni pakolaiskeskuksella työskentelystä ovat muutenkin todella hyvät. Pakolaislapset ovat vilkkaita ja heidän kanssaan on ollut mukavaa temmeltää ja askarrella. Aikuiset ja etenkin naiset ovat olleet yllättävän lämpimiä, vaikka yhteisen kielen puuttumisesta johtuen ei ole pystynyt pahemmin keskustelemaan heidän kanssaan.
Me olemme tämän viikon aikana pidetty yhdessä välillä raamattupiiriä ja tutkiskeltu toista Korinttilaiskirjettä Outin johdolla. Yksi hänen huomionsa on erityisesti puhutellut minua näinä päivinä, nimittäin se, että olen liikkeellä yhden ihmisen takia, en koko maailman. Ei tarvitse kantaa koko maailmaa harteillaan, vaan riittää kun kohtaa yhden ihmisen kerrallaan.

Pidettiin eilen raamis kattoterassilla :)

Pidettiin eilen raamis kattoterassilla 🙂

Voisin kertoa eilisestä päivästä sen verraan, että kävimme aamulla läheisessä ortodoksikirkossa jumalanpalveluksessa. Saavuimme kirkolle aamulla vähän ennen yhdeksää ja ulos asti kantautui pappien puhelaulu eli resitointi. Ensimmäinen fiilikseni siitä oli, että mihin minä olen oikein menossa. Mahtipontinen laulu kuulosti aluksi jopa vähän pelottavalta, mutta siihen tottui aika nopeasti ja sitten pystyikin vaan nauttimaan tästä erikoisesta musiikista. Kirkossa oli todella paljon väkeä, mutta löysimme itsellemme istumapaikat parvelta. Alhaalla istui paljon vanhempaa väkeä, jotka olivat jakautuneet naiset vasemmalle ja miehet oikealle puolelle. Liturgit resitoivat miltei taukoamatta ja ihmiset tekivät paljon ristinmerkkejä. Ihmisistä huokui sellaista kunnioitusta, jota ei ehkä Suomessa nykyisin jumalanpalveluksessa samalla tavalla löydy. Jumalanpalvelus kesti todella pitkään, joten lähdimme kesken pois.
Vierailusta jäi minulle todella positiivinen kokemus.
IMG-20150309-WA0013

Terveisin Kim Impossible

Pistaasipähkinöiden saarella

image
Moikkelis moi!
Lauantaina lähdettiin koko poppoon kanssa Aeginan saarelle viettämään vapaapäivää. Oli todella hienoa päästä näkemään Kreikkaa, Ateenan ulkopuolelle. Vietimme parisen tuntia Aeginan vanhassa kaupungissa, Paleochorassa. Siellä oli aivan sairaan upeat maisemat. Löytyi paljon katseltavaa ja kuvattavaa.
Päivään kuului paljon uuden näkemistä ja kokemista. Minä ja Roosa kävimme jopa pulpahtamassa välimeressä. Vesi oli paljon lämpimämpää, kuin mitä olimme kuvitelleet.
Asiakaspalvelu pelasi hyvin saarella ja saimme usean puodin ja kojun kohdalla maistella pistaasipähkinöistä valmistettuja tuotteita. Usealla lähtikin mukaan pistaasipähkinävoita ja pähkinöitä.

Näkymät Paleochoralta

Näkymät Paleochoralta


Aapo kurkkaa rakennuksen takaa

Aapo kurkkaa rakennuksen takaa


Roosa uinnin jälkeen Välimeren rannalla

Roosa uinnin jälkeen Välimeren rannalla


Päivä oli kertakaikkiaan onnistunut ja kokemuksena ainutlaatuinen. Ennen takaisin paluutamme otimme kuvia inter-jengin kanssa. Eräs lentopallojoukkue halusi ottaa kuvia meidän kanssamme. Joukkue tuli samalla laivalla takaisin Ateenaan, joten sain Saran kanssa tutustua erääseen pelaajista vähän paremmin ja opimme taas vähän lisää kreikkalaisesta kulttuurista.
Vaikkei me olla oltu täällä Ateenassa edes viikkoa, niin olen huomannut sen, miten hyvin meillä on asiat kotona Suomessa ja siitä pitäs aina muistaa olla kiitollinen. Olen myös tosi kiitollinen monista kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa.

Terveisin Kettutyttö

Historian huminaa

Γεια σας!
Tänään oli meidän ensimmäinen vapaapäivä Ateenassa! Hieman tavallista myöhemmän aamupalan ja lounaan jälkeen suuntasimme matkamme kohti Ateenan kuuluisinta ja historiallisesti merkittävintä nähtävyyttä: Akropolista. Matka ylös kesti yllättävän pitkään: koko ajan oli pysähdyttävä ottamaan kuvia, sillä koko ajan löytyi entistä mahtavampia näköaloja. Näytimme varmasti kunnon turisteilta, Elina selfie-stick:insä, Tomi videokameransa, Veera järkkärinsä ja kaikki muut puhelimiensa kanssa. 🙂

Kun lopulta pääsimme ylös, kiipesimme Areiopagille, Akropoliksen viereiselle huipulle, jossa Paavali aikanaan opetti Ateenalaisia (Ap.t. 17:16-34). Oli hienoa kuunnella kun Elina luki sanat, jotka Paavali oli lausunut juuri samassa paikassa.

Elina Areiopagilla, vajaat 2000 vuotta myöhässä Paavalin puheesta. :)

Elina Areiopagilla, vajaat 2000 vuotta myöhässä Paavalin puheesta. 🙂

Muuten: Areiopagin kallioperä oli yllättävän liukasta, olikohan se Paavalinkin aikaan? Liukastelivatko hekin sandaaleissaan kavutessaan ylös kukkulalle?

Areiopagilta alas

Areiopagilta alas

Areiopagilla ja Akropoliksella muistui taas mieleen kuinka keskeinen asema Kreikalla on ollut niin länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen kuin kirkkohistoriankin kannalta. Ateena on saanut muokata monen maan tulevaisuutta, vaikka sitä on köyhemmillä alueilla kenties nyt vaikea muistaa. Monet rakennukset ovat hieman ränsistyneitä, ja sekä uusia että vanhoja rakennuksia on peitetty graffitilla. Ajan vääjäämätön kulku näkyy. Se on kaunista. Toivon että tänne koittaa pian helpommat ajat.

Roosa ja Sara Parthenonin edessä poseeraamassa.

Roosa ja Sara Parthenonin edessä poseeraamassa.

VIELÄ RUKOUSAIHE:
Huomenna yhden perheen nuorin tyttö lähtee etsimään turvapaikkaa muusta maasta, rukoillaan tytön matkan ja tänne jäävien sisarusten ja vanhempien puolesta..

Terveisin Beessa

Granaattiomenakauppaa ja kattomeren ihailua

Heips! Kuulumisiamme keskiviikolta 4.3.

Kolmatta päiväämme Ateenassa saimme aloittaa aurinkoisessa ja lempeän viileässä säässä. Aamupalan jälkeen tytöt riensivät pakolaiskeskukselle auttamaan naisten suihkupäivään. Pojilla sen sijaan oli tänään vapaamuotoisempi päiväohjelma.

Tänään majapaikkamme läheiselle kadulle oltiin pystytetty hedelmiä ja vihanneksia tarjoileva markkinapaikka. Tomi ja Aapo lähtivät kärryn kanssa etsimään tuoreita ja hyviä löytöjä. Myyjien hyväntuuliset ’kalimera’-tervehdykset loivat hyvän ja tervetulleen toritunnelman. Mukaan kojuilta lähti muun muassa tomaattia, sipuleita, mansikoita, kesäkurpitsaa ja granaattiomenoita.

Puolenpäivän jälkeen Tomi ja Aapo suuntasivat seikkailuhenkisinä lähellä sijaitsevaa Lycabettus-kukkulaa kohti. Matkalla puikkelehduttiin liikenteessä autojen ja kaksipyöräisten vilinässä ja maistettiin myös joka puolella kasvavien mandariinipuiden antia – happamia olivat! Kukkulalle kiivetessä ehdimme kummastella toukkien jonomuodostelmaa, hauskoja otuksia. Lycabettuksen joka puolella avautui Ateenan laaja tasakattoinen ”korttelimeri”, jota näköalatasanteilla pysähdyimme ihailemaan. Komean näköistä! Aivan huipulle menemisen jätimme toiseen kertaan, sillä meidän piti ehtiä sovittuun paikkaan pakolaiskeskuksessa ollutta porukkaa vastaan.

IMG_0109

Naisväen lopetettua työtehtävät pakolaiskeskuksella pääsimme iltapäivällä koko Interin voimin kiertelemään yhdellä keskustan toreista. Paljon jännää nähtävää ja joitakin mielenkiintoisia kohtaamisia ihmisten kanssa. Selfie-stickillä kuvaaminen synnytti pientä hilpeyttä. Kierroksella katseltiin muun muassa taidokkaita koruja ja sekä käytiin pienessä ortodoksikirkossa. Torikierroksemme jälkeen matkasimme metron ja bussin kautta takaisin Viktoriaan ja kämpille.

Ryhmäkuva toriaukiolla

Ryhmäkuva toriaukiolla

IMG-20150304-WA0017

Illalla syötiin yhdessä herkullista pastaa ja aamulla ostettuja mansikoita. Yhteisessä iltarukouksessa muistettiin heitä, jotka mielessämme olivat ja pyydettiin siunausta tuleviin päiviin. Osa porukastamme kävi illalla läheisessä leipomossa ostamassa ostoksilla. Kattotasanteella vielä vietettiin iltaa sekä katseltiin ja kuvailtiin näkymiä. Läheinen Lycabettus on yöaikaan hienosti valaistu ja myös Acropoliksen voi nähdä. Hieno ilta!

Yöllinen Ateena katolta.

Yöllinen Ateena katolta.

Kiitos esirukouksistanne opintomatkamme puolesta. Vaikka rupeama on vielä alkutekijöissään ja moni homma odottaa, tunnelma on luottavainen, ja tuntuu hyvältä saada olla osana näin hienoa projektia ja ryhmää. Ollaan osa suurta suunnitelmaa! Toivottavasti tulemme oppimaan lisää paikallisesta kulttuurista, ja siitä mitä usko ihmisille täällä merkitsee.

Siunausta!
Nim. Kikkailija

Ekojen päivien fiiliksiä

Täällä me nyt ollaan Ateenassa! 🙂 Aika epätodellinen fiilis vielä, mutta eiköhän tähän arkeen ala tottua tässä pikkuhiljaa..

image

Roosan tyylikäs nukkuma-asento koneessa

Roosan tyylikäs nukkuma-asento koneessa

Laskeuduttiin tänne eilen iltapäivällä ja ajettiin suoraan kämpille viemään tavarat. Illalla käytiin vielä syömässä vähän paikallista ruokaa, tehtiin ruokaostoksia ja haettiin leipomosta Tomin synttärikakku. 😀 Kakun jälkeen juteltiin siitä, miten me kaikki lopulta päädyttiin Raamattuopistolle ja pidettiin iltarukous.

image

Tänään alotettiin päivä aamupalalla ja suunnattiin pakolaiskeskukselle aamukymmeneksi. Keskuksella tutustuttiin vähän paikkoihin ja ihmisiin ennen töiden aloittamista: valmistettiin salaattia ja laitettiin pöytiä valmiiksi lounasta varten. Aamuhartauden jälkeen tehtiin päivän työnjako ja hajaannuttiin kaikki tekemään vähän eri juttuja, mm. keittiöhommia ja lastenhoitoa. Päivä kului yllättävän nopeasti ja keskuksella tuntui kaikilla olevan hyvä tekemisen meininki, joka tarttui itseenikin. 🙂

Pakolaiskeskukselta lähdettiin vielä istuskelemaan kahvilaan ennen kotiin lähtöä. Kahvilan vitriinit olivat täynnä ihanan näköisiä kakkuja, leivoksia ja suolaisia herkkuja. Olo oli pitkän päivän jälkeen melko väsynyt, mutta pienen lepohetken ja ruuan jälkeen jaksettiin pitää raamista ja suunnitella vähän huomista päivää. Raamatun äärellä saatiin taas muistaa se, ettemme kulje omassa voimassa vaan Jumalaan luottaen. Pohdittiin myös lähetystyö-termin suppeutta, sen voisi korvata sanalla lähetyselämä. 🙂 Väsymys teki myös tehtävänsä, hetkeen ei olla naurettu raamiksessa näin paljon. 😀
Nyt käydään nukkumaan ja katsotaan mitä kaikkea huominen tuo tullessaan.

Terveisin Mehiläinen

image

Kohta lähdetään!

Heipparallaa!

Viimeisiä suunnitteluhetkiä viedään ennen Ateenaan lähtöä. Jännitys on korkealla, eikä öitä ole enää montaa kunnes suuntaamme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Pieni stressinpoikanen, toisilla ihan täysikasvuinenkin, pulppuaa sisältämme matkatavaroiden miettimisten ja muun suunnittelun ohella.

Tänään saimme kokoontua matkaseurueemme kanssa alttarille siunattavaksi opintomatkallemme. Ihanaa ajatella ja luottaa siihen, että kyllä Herra pitää hulluistaan huolen myös koti-Suomen ulkopuolellakin.
Vaikka reissuun liittyy vielä monenlaisia ajatuksia, kysymyksiä ja odotuksia, saamme silti lähteä iloisin ja varmoin mielin 🙂

IMG_8621

IMG_8646

Matka lähestyy, jännitys tiivistyy

Heissan taas!
Nyt on hiihtolomat lusittu ja palattu takaisin Kauniaisten arkeen. Toivottavasti ihmiset ovat saaneet levättyä ja kerättyä paukkuja tulevaan opintomatkaan ja koko kevääseen. Kevät on monelle aika sekavaa aikaa työn ja opiskelupaikan hakuineen. Se näkyy myös vähän opintomatkamme suunnittelussa ylimääräisenä ressinä.

Nyt me taas mietitään täälä asuntolan keittiössä tulevan matkamme ohjelmaa. Hieman levotonta meininkiä tosin, ja ajatus harhailee vähän väliä sivuraiteille. On hankalaa suunnitella ohjelmaa kun ei ole vielä käytännössä käsitystä millaisessa paikassa työskentelemme, ja millaisten ihmisten kanssa. Ehkä asia konkretisoituu vasta paikan päällä.

Vähitellen matkajännitys alkaa nousta porukassamme, ja sehän kuuluu asiaan. Osalla kamat on jo kasassa, mutta toisten matkatavarat ovat vielä levällään pitkin maailmaa. Rokotuspiikitkin pitäisi olla suurinpiirtein tökitty. Tällä porukalla on hyvä lähteä reissuun. Uskon että meille tulee vielä lystiä 🙂 Jumalan johdatuksessa on turvallista matkata.

Terveisin Piippolan Vaari (Nimi muutettu 😀 )

Uusi PK-inter – uudet kujeet

Lähtö on jo lähellä. Enää on 20 päivää koneen nousuun ja jännitys tuntuu jo sormenpäissä. PK-inter porukkaan 2015 kuuluu 8 opiskelijaa. Me ollaan hyvä tiimi ja on ihan parasta lähteä tällä porukalla tällaiselle matkalle.

Tosi kiva, kun kohta päästään lähtemään! Matkaa onkin jo suunniteltu pitkään ja koko ajan asiat alkaa konkretisoitua enemmän. Onneksemme olemme saaneet tulostakin aikaan jo ennen matkaa. Odotukset tätä reissua kohtaan ovat korkealla, mutta uskomme toiveidemme jopa ylittyvän matkan suhteen. Kaikesta ennakko järjestelyistä ja tsemppauksista huolimatta meitä jännittää ja pyydämmekin että muistaisitte meidän PK-interiä rukouksin.

Terveisin:

Maijan taiteilema ryhmäpotretti. :)

Maijan taiteilema ryhmäpotretti. 🙂

Tunteiden vuoristoradan kyydissä

10381220_10152226741143591_1601951451_o (2)

Jalat kulkee Suomen kesäisissä maisemissa ja katse kiinnittyy opiston keittiön pöytään, mutta silti ajatukset matkaa samalla Istanbulin miljoonien asukkaiden kasvoihin Istiklalilla ja luterilaisen kirkon lämpimään ilmapiiriin ja Ateenan aurinkoon sekä pakolaiskeskukseen. Muutama viikko on nyt kulunut reissusta ja kotiutuminen on tapahtunut pikkuhiljaa. Vaikka sopeutuminen käykin yleensä nopeasti uusiin paikkoihin kuin kotiinkin suht pitkän tauon jälkeen, niin sain silti huomata etten ihan hetkessä ollut takaisin Suomessa täydellä teholla. Nyt vasta pikkuhiljaa olen alkanut sisäistämään sitä kaikkea upeeta ja kasvattavaa aikaa ulkomailla, vaikka kaikkea ei varmasti pitkään aikaan vielä tulekaan käsittämään. Nyt myös olen alkanut tajuta, että täällä minä nyt olen nauttimassa koto-Suomesta, läheisistä ihmisistä ja arjesta.

En osaa pukea sanoiksi kaikkea sitä mitä mielessä liikkuu. Olo on erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä kaikesta mitä sain kokea ja mitä saan kokea nyt täällä kotona. Arki tuntuu huikealta, samoin kuin tuntui huikealta aika myös ulkomaanreissussakin. Läheisten ihmisten ympäröimänä on parasta olla täällä, vaikka viihdyinkin myös kaikkien ulkomailla kohtaamiemme ihmisten seurassa. Tuntuu hyvältä olla kotona, vaikka myös reissuakin olisin voinut jatkaa. Koko kevät on ollut täynnä suuria tunteita – ennen kaikkea kiitollisuutta. Jumala antoi enemmän mitä osasin odottaa. Hänen kanssaan on hyvä kulkea niin täällä kuin ulkomailla merten takana. Hän tietää paremmin mitä me tarvitsemme ja haluaa antaa parasta meille ja ehdottomasti tämä reissu olikin yksi elämäni parhaimmista kokemuksista.

Täällä blogissa olemme käsitelleet erilaisia tunteita mitä meillä on ollut ja edelleen voisin kompata niitä kaikkia. Avainsanat reissulta ovatkin ehdottomasti kohtaaminen, turva ja luotto Jumalassa, kodin ja perheen arvostamisen korostuminen, kulttuurien erot, rukoilemisen tärkeyden korostuminen ja mitä vielä. Miten paljon kaksi kuukautta voi pitääkään sisällään? Ja vaikka itse reissu päättyi, niin silti matka jatkuu edelleen. 🙂

Torstaina saimme kokoontua kolmannen kerran pitämään aamuhartausta täällä opistolla ja näytimme siellä koostevideon reissusta. Sitä ei voinut olla katsomatta ilman, että kyyneleet nousivat silmiin. Kaikki ne ihmiset, joihin saimme tutustua ja joiden kanssa saimme jakaa ikimuistoisia hetkiä matkasivat meidän mukanamme tänne Suomeen rukouksissa ja sydämissä. Toivon, että me jokainen saisimme tavata toisemme vielä. Kumpa jokainen voisi seisoa voittajan puolella ja saada sen rauhan sydämeen minkä yksin Jeesus antaa. Se ajatus kulkee mukana koko ajan.

Nyt ajatukset siirtyvät takaisin keittiön pöydän äärellä käytävään keskusteluun ja havahdun siihen, että joku soittaa musiikkia toisessa huoneessa. Aiettä. Viimisiä viikkoja viedään täällä, joista pitää nauttia täydestä sydämestä! Onneksi saamme kohdata päivän kerrallaan ja ottaa kaiken irti jokaisesta sekunnista. Huomisesta en vielä tiedä, mutta onhan tännekkin saakka matkattu Hänen voimassaan!

Nyt nauttimaan ulkoilmasta, nauttikaa tekin! Ihanaa ja siunattua alkavaa kesää jokaiselle lukijalle!!! 🙂

Paluufiiliksiä

Suomessa taas ja fiilikset hyvät – vaikka reissussakin olisi vielä viihtynyt. Tuntuu kuitenkin hyvältä olla tutussa ja turvallisessa ympäristössä niiden lähimpien ihmisten kanssa. Sopeutuminen takaisin Suomeen on sujunut nopeasti, ja arki täällä on tuntunut alusta asti hyvinkin normaalilta. Välillä tosin on kiva, kun tulee muistutuksia kahden kuukauden ulkomaan olosta. Kerran esimerkiksi junaa odotellessa luin rakennuksen seinällä olevaa kylttiä ”so-ci-al…”, kunnes tajusinkin, että siinä luki hämmästyksekseni suomea: ”sosiaalitoimi”. Hassua, miten niin tavallisetkin asiat voivat tuntua yhtäkkiä niin oudoilta. Samaan sarjaan voisi liittää ihmetyksen siitä, kuinka matkalla Helsinki-Vantaan kentältä kotiin katselin maisemia ja tuntui oudolta nähdä metsän reunoilla valkoisia puita, koivuja, ja vielä ilman vihreitä lehtiä. Ja se avaruus! Että näkikin ympärille katsoessaan pitkiä peltokaistaleita rakennusten seinien sijaan.

Kerran junalla kulkiessa havahduin myös siihen, kuinka erilaiselta ja jopa pysäyttävältä tuntui nähdä islaminuskoinen, huiviin pukeutunut nainen. Se toi mieleen Istanbulin kuukauden, kun tämä näky oli kaduilla varsin tuttu, ja etenkin Ateenan pakolaiskeskuksen, jossa näki huivipäisiä naisia ja kuuli heidän tarinoitaan. Tämäkin nainen näytti hyvin Suomeen sopeutuneelta ja onnelliselta, mutta voi olla, että hänenkin taustansa ovat hyvinkin rankat. Se sai taas kerran ajattelemaan, kuinka hyvin yleisesti ottaen ovat asiat Suomessa ja kuinka onnellisen elämän on itse saanut elää. Hienoa, että tästäkin, melkein itsestään selvyydestä, tulee välillä muistutuksia. Ja kiitollinen olen, kun olen saanut tämän matkan kautta saanut rikkauden tutustua erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin, ja jopa jollakin pienellä panostuksella olla auttamassa heitä. Vaikka nyt välimatka erottaakin, on hyvä kantaa heitä rukouksissa.

Muistelen Istanbulia ja Ateenaa lämmöllä, mutta taas Suomessakin hyvillä mielin olelen. Näkemiin keltaiset taksit, ”väärinpäin” toimivat valonkatkaisijat, kolminkertaiset poskipusut, vilkas liikenne, Ateenan pulut ja Istanbulin lokit, moskeijoiden rukouskutsut ja ortodoksikirkon kellojen soitto… Ja tervetuloa takaisin opistoelämä, metsäretket, pääsykokeet, Jenkki-purkka ja ruisleipä!

Hyvä Suomi!

20140511_134355~2Nyt on palattu reissusta ja ihonväri on ruennu vaalenemaan. Mieleen on jäänyt paljon ihmisiä, joiden puolesta esirukoukset jatkuu. On ollut mukava jakaa tarinoita reissusta, vaikka usein tulee mieleen vain vaikeita asioita. Muistelen kuitenkin reissua yhtenä elämäni parhaimmista reissuista. Matka seura oli aivan mahtava, meillä oli aina hauskaa satoi tai paistoi. Pidimme raamiksia, laulettiin, naurettiin ja syötiin hyvin. Kävimme muutamassa elämäni parhaassa paikassa. Suosittelen tällaista reissua ehdottomasti kaikille. Apostolien teot ja Paavalin kirjeetkin muuttui ihan aidoksi, kun sai nähdä ja kokea paikkoja.

Suomessa meillä on sauna, ruisleipä ja kaikki muut elämän perustarpeet. Meidän on varmasti vaikea ymmärtää, mitenkä vaikeaa elämä voi, joillakin olla.
Tulee välillä reissusta puhuessa mieleen, kun eräs kristitty pakolainen mies kertoi minulle uskomattomasta elämästään ja vaikeasta tilanteestaan. Minä olin kuin ällikällä lyöty. Hän oli oikeassa, kun sanoi, että minä itkisin, jos hän kertoisi elämästään. Silti hänellä ei ollut kovaa huolta itsestään. Hän ei ollut vihainen tai kateellinen. Hän rakasti muita ja kertoi kavereilleen ilosanomaa Jeesuksesta. Ihmisiä liikkuu siellä täällä, eikä heillä ole rauhaa sisällä.

Meillä Suomessa ei ole huolen häivää. Me olemme rikkaita. Voimme luottaa poliisiin ja läheisiin. Kaikkia ihmisiä arvostetaan riippumatta, oletko pakolainen tai kristitty. Ikävä kuitenkin jäi.

Homecoming

Olisi ollut kiva jäädä sinne rannalle, mutta nyt olemme rantautuneet Suomeen. Perjantailta teimme lähtöpäivityksen, mutta se ei näemmä ole tullut perille ja on kadonnut nähtävästi jonnekin bittiavaruuteen, höh.

Jostain syystä paluu Suomeen jännitti ja kutkutti mahanpohjassa – hyvällä tavalla. Oli todella ihana palata kotiin, mutta ”kaipaus jää aina jonnekin”. Onneksi missä tahansa olemmekaan, voimme kantaa kaikkia kohtaamiamme ihmisiä sydämissä ja rukouksissa. Kahteen kuukauteen mahtui paljon erilaisia kokemuksia ja tuntemuksia, jotka ovat vaikuttaneet meihin monin tavoin.

Nyt kirjoittelemme täältä tutusta ja turvallisesta Muroma-salista, Suomen Raamattuopistolta. Opiskelumme täällä Kauniaisissa jatkuu vielä toukokuun loppuun yhdessä peruskurssin kanssa. Aika kivaa! Meillä on lukujärjestyksessä matkan purkua ja raamattuluentoja sekä kaikenlaista yhteistä mukavaa tekemistä, muun muassa huomiset grillibileet PK:n ja musalinjan kanssa.

Loppuviikosta tulossa vielä postauksia, joissa jaamme jälkitunnelmia. Siunattua viikkoa teille jokaiselle ja kiitos, että olette olleet matkassa mukana blogin kautta! 🙂

On the beach

Tänään oli rantalöllöilyn täyteinen päivä. Pitihän sekin kerran reissun aikana kokee. Ollaan monesti asiaa mietitty ja arvuuteltu parasta rantapäivää. Tänään oli sitten viimeinen tilaisuus, ja sää osoittautuikin täydelliseksi tällaiseen puuhaan: aurinkoinen ja lämmin päivä, 22 astetta. Onneksi tuuli mukavasti, niin jaksoi nauttia kunnolla auringosta. Okei, kuulostaa petolliselta, mutta jo kerran palaneina olimme viisaampia suojautumisen suhteen ja tällä kertaa vältyttiin tuskaisen kipeiltä olkapäiltä ja kesiviltä sääriltä. Päivä piti siis sisällään aimoannoksen pyyhkeiden päällä makoilua ja arvelisin, että useammankin ”intterin” päässä liikkui ajatukset niistä monista rikkaista kokemuksista, joita ollaan saatu näiden kahden kuukauden aikana olla elämässä. Ehkä jopa haikeiden ajatusten keskeltä muutamat ehtivät laittaa lentopalloringin pystyyn, ja osa rohkeni jopa meren aaltojen keskelle. Oli oikein letkeän leppoisa päivä, joka olisi saanut jatkua pidempäänkin. Sitkein meistä jaksoi olla jopa seitsemän tuntia putkeen auringossa – huh ja hatunnostot.
IMG_4357.
IMG_4359.
IMG_4370.
IMG_4373.

Rantaratikan, frozen yoghurtin, viimehetken tuliaisostosten ja ilta-auringon valaiseman kävelyn jälkeen palasimme nälkäisinä kämpille. Juuri ennen ulko-ovea kuuluikin ylhäältä, parvekkeelta kiitetyn Outin ääni: ”Syömään!” Aijjai, kun meidän kelpaa. Jälkiruuaksi Outi vielä tarjosi kiitokseksi upeasta kahden kuukauden matkasta suussasulavaa suklaakakkua, jota syötiin oikein antaumuksella.
IMG_4399.

Nyt vielä tämän päivän puolella edessä reissun viimeinen Raamatun tutkisteluhetki (jotta saadaan koko lähetyskirje käytyä läpi), viimeinen pyykkivuoro ja viimeisen työpäivän valmisteluja. Viimeisiä siis viedään, huiiii. Fiilikset on vähän hmmm… ristiriitaiset: toisaalta ei haluais jättää reissua vielä taakse, mutta kyllä koti-Suomikin jo kutsuu.
IMG_4380.

Suuruutes äärellä

Istuin juuri sohvalle jalat painavina kirjoittamaan huikeasta kuluneesta keskiviikkopäivästä, eli jo tutuksi tulleesta naisten ja lasten päivästä pakolaiskeskuksella. Aiettä.
Aamulla pääsimme heti työn makuun järjestelemään lahjoituksena tulleita vaatteita ja tulevan päivän askareita. Työporukan yhteisen rukouksen ja hiljentymisen jälkeen naisia ja lapsia alkoi saapua, joita odottivat lämmin suihku, pöydillä erilaiset askartelut ja lapsia lelut ja koripallo. Voi sitä onnistumisen riemua kun osa osasi tehdä hyvin kiinannyörin, toinen sai korin heitettyä monen metrin takaa ja eräskin hymyili innostuneesti onnistuessaan askartelustaan. Siinä ei voi olla muutakuin jakaa ne onnistumisen ja ilon hetket toisen kanssa. Olen varma, että tämä on paikka minne on helppo tulla ja missä on helppoa hymyillä – niin pakolaisten kuin työntekijöidenkin.

10323487_10152200437263591_984090089_o

Aamupäivän askareiden jälkeen saimme esittää erään tutun draaman pakolaisille mikä kertoo siitä miten yksin Jeesuksen sovitustyön kautta voimme saada vapauden ja vastauksia meidän kysymyksiin. Oli todella vaikuttava fiilis itelläkin kun saimme esittää sen ja kaiken lisäksi saimme kuulla jälkeenpäin huikeeta palautetta draamasta ja niitä fiiliksiä mitä se sai aikaan! Positiivista. Huh. Kiitos Jeesus siitäkin!

10319972_10152200437273591_1151458864_o

Draaman jälkeen saimme syödä herkullista persialaista ruokaa ja vatsat täynnä saimme päättää päivän siivoamiseen ja rentoon oleskeluun. Osa meistä pääsi katsomaan lasten kanssa myös jopa erästä Disneyn leffaakin kun aikaa oli enemmäksikin kuin olimme ajatelleet! ”Me Tarzan, you Jane” vai miten se menikään? Ainakin tästäkin päivästä oppi sitäkin kautta jotain uutta heh.

10328218_10152200437268591_966642134_o

Loppupäivä menikin suoraan töiden jälkeen kokonaisuudessaan kauppakeskuksessa. Osa meistä päätti mennä vielä kiertelemään vikoina päivinä sinne kun vielä kerkesi ja mukaan tarttui kaikkea mukavaa. Totesimme myös, että ihan kuntoilustahan toi käy kun kiertää montakymmentä kauppaa ympäri hehhe…

Äsken vielä jaoimme yhteisen ruokahetken koko porukalla ja nyt pikkuhiljaa voisikin laittaa silmät kiinni. Jälleen siis huikea, antoisa päivä takana ja kiitollinen mieli mukana. En voi käsittää, että nyt istun ihan vikoja iltoja tässä kirjoittamassa, katsellessa Ateenan katuvaloja ja kuunnellessa pientä illan hälinää ulkoa. En tiedä voinkohan koskaan ymmärtää sitä kaikkea mitä olemme saaneet kokea ja nähdä täällä maailmalla ollessamme. Kaksi huikeeta, kasvattavaa kuukautta kohta takana ja kiitollisempi mieli päivä päivältä. Jään hetkeksi vielä miettimään kaikkea sitä ennenkuin nukahdan. On se vaan niin hienoa miten tästäkään en vielä vuosi sitten tiennyt yhtään mitään ja täällä sitä nyt ollaan. Miten luottavaisin voimme mennä kohti huomista ja tulevaa kun voimme vain luottaa kaiken Jumalan käsiin ja Hän johdattaa. Johdattaa meitä ketä tahansa, minne tahansa – niinkuin Hän johdatti meidät tänne. Siinä näkyy turvaa ja rakkautta. Suurta rakkautta. 🙂

Takaisin töihin

Pienen pääsiäisloman jälkeen oli mukava taas palata keskukselle. Tänään siis oli vuorossa tuttuun tapaan kutsuvieraiden ruokailu. On hauska kattaa pöytiä ja auttaa keittiössä kun on jo jollain lailla oppinut talon tavoille. Ruuan älkeen hajaannuimme pyhäkoulun pitoon, keittiöön ja vauvalaan. Pyhäkoulussa meillä oli pieni todistuspuheenvuoro, laulu ja askarteluna pahvilautaskilpikonna.
altAnW6LDh5tmzcESXcrEG8crLX2pmYS4uz-bk_rd3UWciJ[1]altAg4TQGI0M0kGdXL8biat_yOnNY8t6oCYjfnRgUH2XnAq[1]
Opetuksen luomisesta piti eräs työntekijä, apuna hän käytti suuria kuvia. Monelle meistä luominen avautui taas ihan uudella lailla. Vaikka luominen onkin niin tuttu aihe niin tuntui hyvälle palata taas ihan alkujuurille. Meidän Taivaan Isä on kyllä niin luova kun on luonut kaikenlaiset örrimörriäiset ja varsinkin meidät hassut ihmiset!
Vielä olisi pari päivää töitä jäljellä, mutta voi kyllä jo nyt sanoa, että ikävä tulee!

WP_20140422_002[1]
Työpäivän jälkeen tuorepuristettua appelsiinimehua..
altAvhzk5JKEqmxn9SH_nlTojF-6M4CAL5XpagAwInQwufU[2]
Pita leivät à la Saara&Veera
altAgVeqGZ4bI-6qTisbnMMF1t3Qp4sUlS4HmnWjfDZRTa7[1]
mmmm…:)

Kyläilypäivä

Maanantaina suunnittelelimme aamupäivästä viimeistä viikkoa täällä. Neljän aikoihin lähdimme metrolla kiitämään kylään Kylväjän lähettiperheelle, jotka työskentelevät Helping Handsissa. Matka kesti hetken koska he asuivat kauniilla esikaupunkialueella. Saavuttuamme katselimme taloa, lauleskelimme yhdessä ja rupattelimme niitä näitä. Sitten söimme hyvin, emäntä oli laittanut hyvää ruokaa ja jälkiruokia ja jälkiruokien jälkiruokia! Kakkua, jätskiä, pullaa ja muuta. Syömisen jälkeen pelasimme hauskaa lautapeliä jonka jälkeen lähdimmekin kotia kohti koska oli jo myöhä. Oli oikein mukava ja rento päivä taas kerran :).
puh2

puhalaisilla1

puh3

puh4

20.4

Tänään olemmekin olleet ajoissa liikenteessä, kun kello soi 5.30. Suuntasimme Filipappous kukkulalle Jeesuksen Ylösnousemusjuhlaan. Oli upea katsoa auringonnousua kun kävelimme kukkulalle aamutuimaan. Kadut olivat hiljaiset ja luonto heräili. Itselleni tämä oli myös ikimuistoinen päivä, kun sain viettää syntymäpäiväni täällä Ateenassa. 20 on nyt saavutettu ja enää viisi vuotta niin lakkaan vanhenemasta 😉 Meillä oli siis kaksi ”juhlakalua” tänään : minä ja Jeesus. Jeesus kylläkin ansaitsee suuremman maininnan, Hänenhän ansiostaan minäkin olen täällä, kiitos siitä!

Taloa talon perään ja merta talojen perään :)

Taloa talon perään ja merta talojen perään 🙂


IMG_3127.
Ylösnousemusjuhla

Ylösnousemusjuhla

Palatessamme takaisin kämpille keitimme aamupuurot ja mikä parasta: pääsimme munajahtiin! Ihana Outimme oli suostunut piilottamaan jokaiselle suklaamunan ja niitä sitten metsästimme, pitäähän joistain perinteistä pitää kiinni vaikkei kotimaassa ollakaan!

Jee! Sami löysi komeimman. Kyllä kannatti etsiä!

Jee! Sami löysi komeimman. Kyllä kannatti etsiä!


Aamupäivä jatkui ensin Kylväjän lehden kirjoituksen suunnittelulla, sitten kattoterassilla aurinkoa ottaen ja lueskellen. Ulkona paistoi aurinko ihan kirkkaalta taivaalta. Saaren reissulta oppineena suurinosa meistä suojautui jo auringolta viisaasti, kantapään kautta oppineena…heh!

Nautimme erinomaisesta pääsiäisruuasta ja pääsiäiskakusta. Vähäisten yöunien jälkeen alkoi kummasti ruuan päälle uni maittaa ja pistimme porukalla pitkäksemme siskonpedille. Ihana lepohetki musiikin soidessa taustalla. Tämän jälkeen paneuduimme yhdessä Raamatun äärelle tutkimaan Sanaa. Nyt muut ovatkin lähteneet ulos, itse taidan skypettää kotiin. Tämä päivä on mielestäni ollut ihana.

nam!

nam!


siskot siestalla

siskot siestalla

Hassua ajatella, että viimeinen viikko alkaa huomenna ja kaksi kuukautta kestänyt amazing race:mme alkaa olla lopussa! Oltiin sitten kotimaassa tai muualla on ihana ajatella, että olemme kuitenkin aina matkalla kotiin. Ajatella että sekin varmuus on lunastettu meille ristillä, miten suurta armoa ja rakkautta se onkaan!

Pääsiäinen on ollut kyllä näkyvä täällä ja olen sitä mieltä, että olisi upeaa jos Jeesukselle järjestettäisiin näin suuret juhlat Suomessakin!

Aurinko nousee Akropoliksen ylle!

Aurinko nousee Akropoliksen ylle!

Loistava lauantai

IMG-20140420-WA0000IMG-20140420-WA0001
Kävimme tänään Kesarianis nimisessä kaupunginosassa. Matka sujui mukavasti. Menimme aluksi väärää reittiä. Emme olleet eksyneet. Olimme vain väärässä paikassa. Kysyimme, sitten huoltoasemalta vinkkiä ja pian oltiin perillä. Olimme vajaan kilometrin päässä puistosta. Söimme linja-autopysäkillä eväät. Sitten kaikki paitsi minä lähti kotiin. Menin puiston ohi ja kiipesin kukkulalle. Otin siinä aurinkoa ja luin Kalliopohjaa. Valkea kaupunki heijasti auringon valoa alapuolelta.20140419_182120~220140419_152531~2
Yöllä menimme yhdessä lähimpään kirkkoon juhlimaan Herramme ylösnousemusta. Tunnelma oli rauhallinen pimeässä kirkossa kuoron laulaessa Jumalan Sanaa. Yllättäen papit tulivat kovaan ääneen kynttilät palaen. Tuli levisi satojen kirkkovieraiden kynttilöihin. Ilotulitus paukkui. Emme tehneet yleisen pääsiäsperinteen tapaan nokiristiä kotimme oveen, mutta rukoilimme ja siunasimme toisemme kynttilöiden valossa.IMG-20140420-WA0003IMG-20140420-WA0004

Pitkäperjantai eli ortodoksisittain Suuri Perjantai

Päivä alkoi ensiviikon ohjelman suunnittelulla. Tulossa on mm. draama-esitys, lastenopetusta, askartelua ja pelejä. Luvassa siis työntäyteinen ja vauhdikas viimeinen viikko täällä. Kreikkalaiseen ortodoksiperinteeseen kuuluisi pitkäperjantaina syödä seesaminpastasta valmistettua keittoa sekä salaattia viinietikalla. Sovelsimme hieman, ja teimme kevyttä kalakeittoa. Makeat herkut eivät täällä kuulu pitkäperjantaihin, joten söimme niitä vain kohtuudella..

Aamupäivän raamattuhetken jälkeen jokainen otti vähän rennommin: musiikin kuuntelua, kirjoittamista, kukkulalle kiipeämistä ja lukemista. Poikkesimme myös jo etukäteen lähikirkoomme katsomaan Jeesuksen monin kukkasin koristeltua hautaa. Täällä on tapana käydä päivän mittaan kiertelemässä eri kirkkojen Jeesus-hautoja.

Illalla palasimme kirkkoon seitsemän aikaan pitkien kynttilöiden kera Suuren Perjantain Kristuksen hautauspalvelukseen. Istuimme kirkossa ja seurasimme kuinka ihmiset jonottivat suutelemaan Jeesuksen hautakuvaa. Koko liturgia laulettiin ja mukana oli myös upea kuoro. Messun aikana tapahtui paljon asioita mitä emme ihan ymmärtäneet: pappi kiersi suitsuttelemassa ja heittämässä ihmisten päälle hyvältä tuoksuvaa ainetta ja ruusunterälehtiä. Tunnelma oli hyvin juhlallinen ja messun loppuvaiheessa liekki levisi kynttilästä toiseen joita ihmiset pitivät käsissään. Koko messu oli hyvin yhteisöllinen ja meidät otettiin lämpimästi vastaan, vierustoverimme kertoivat meille messun kulusta ja opastivat loppuvaiheessa menemään kirkon pihalle.

Pihalla huomasimme suuren väkijoukon, jotka odottivat kulkuetta jossa Jeesuksen ristiä ja hautakuvaa kuljetettiin monen Marian ja enkelin saattelemana ympäri läheistä korttelia. Ihmisiä oli varmaankin muutama tuhat ja melkein kaikilla kynttilät kädessä. Kulkue oli oikein vaikuttava ja oli upea nähdä pääsiäisen vaikutus niin moneen ihmiseen ortodoksiperinteiden kautta. Kymmenen aikaan olimme takaisin kämpillä iloisin mielin siitä, että saamme viettää pääsiäisen ja muistaa Jeesuksen sovitustyötä juuri Kreikassa.

Kiitos Rakas Taivaan Isä, kun lähetit ainoan Poikasi kuolemaan ristillä meidän syntiemme tähden.
† ♥

m1

m2

m3

m4

altAoKITApZvmsCzo_ZpLTU4KSNPcQfoPigXQH5UmkqJ-bv[1]

altAu9l_civrix2QvjozG3V2yp8y-VQNt-ycz_iR1TWgsex[1]
Jeesuksen hautakuvaa kannetaan..

altAuZ-jwDlcfprF428xfjDYZX6ZjJj8V8XBxqsRE-0N5hf[1]

Kiirastorstai

Aamupäivä antoi porukan himoshoppajille syyn hymyyn. Poikkesimme nimittäin Ateenan suurimmalla kauppakeskuksella, Nerantziotissan alueella. Sieltä sitten kiiruhdimme kämpille syömään Samin tekemää herkkuruokaa ennen kuin lähdimme töihin. Meillä oli poikkeuksellisesti iltatöitä, sillä kiirastorstain kunniaksi järjestimme keskuksella leffaillan. Luukkaan evankeliumin pohjalta tehty persiankielinen elokuva kertoi Jeesuksen elämästä, ja sen aikana ihmiset saivat syödä herkkuja: sipsejä, popcornia ja limonadia. Teimme siis ruokasalista elokuvateatterin aikuisille, ja lapsille puolestaan olimme suunnitelleet oman ohjelman. Se piti sisällään opetusosuuden lammasvertauksesta, lammasaskartelun, munanmaalausta, kasvomaalausta ja ongintaa. Puuhaa ja iloa riitti, mutta viimeisen ohjelmanumeron kohdalla lapset innostuivat pikku yllätyksen saamisesta hieman liikaa. Alkuun nätisti jonossa, omaa ongintavuoroaan odottavat lapset alkoivatkin tungeksia ja havitella itselleen näitä lelunomaisia pikku yllätyksiä. Siinä oli nätti jono kaukana ja kaaos lähellä. Meille suomalaisille tämä oli yllättävää, kun lapset eivät tämänhetkisistä olosuhteistaan johtuen olleet tottuneet lahjojen saamiseen. Kaikki kuitenkin pääsivät lähtemään kotimatkalle hymyssä suin.

WP_20140417_040.

WP_20140417_036.

WP_20140417_029.

WP_20140417_024.

WP_20140417_011.

WP_20140417_020.

Voittajana maalissa

received_m_mid_1397670342491_3077cf99939f53a197_0

Keskiviikkopäivä eli menoa ja meininkiä pakolaiskeskuksella heti aamusta, nimittäin keskus täyttyi jälleen keskiviikon tapaan naisista ja lapsista! Illemmalla miehet pääsivät kokoontumaan sitten sinne taas vuorostaan.

received_m_mid_1397670342491_3077cf99939f53a197_1received_m_mid_1397670342491_3077cf99939f53a197_2

Aamulla ei ollu vielä paljoa tietoa siitä mitä päivä toisi tullessaan, mutta kohta osa oli jo keittiöllä valmistamassa herkullisia falafelejä, toiset heittelemässä lasten kanssa koripalloa ja muutama askarteli ja teki helmikoruja yhdessä naisten ja muutaman lapsen kanssa. Hymyä ja erityistä innostusta oli jälleen ilmassa.

Ei sitä vieläkään kunnolla ymmärrä miten suuri siunaus on olla täällä näkemässä maailmaa ja kohtaamassa ihmisiä sen eri kolkista. Tänäänkin keskustelin erään työntekijän kanssa siitä miten upeita ihmisiä maapallo on pullollaan. Näistäkin kohtaamistamme ihmisistä niin monet jäävät sydämiin ja rukouksiin ja olen varma, että heitä tulee vielä lisää. Mahtava kantaa heitä ajatuksissa mukana, vaikka ei ehkä enää toiste muuten tavattaisikaan.
Päivällä saimme pitää myös yhden opetuksen pienoisnäytelmän muodossa Pietarista ja raamatunkohdasta missä Pietari kieltää Jeesuksen. Kaikki kuuntelivat tarkasti ja vaikuttivat kiinnostuneilta. Opetus jatkui ylösnousemusmunien kautta, mitkä osoittautuivat jälleen menestykseksi. Huippua!
received_m_mid_1397670342491_3077cf99939f53a197_3received_m_mid_1397670342491_3077cf99939f53a197_4

Vatsat täynnä saimme päättää päivän jälleen tuttuun tapaan siivoukseen. Yksi huikea ja antoisa päivä jälleen purkissa! 🙂
Sen jälkeen muutamat meistä kiertelimme tuulisessa säässä kauppoja ja nautimme kreikkalaisista herkuista kahvilasta. I h a n a päivä. Vaikka aamulla ei olisi paras fiilis vaikka väsymyksestä johtuen, niin saa jälleen huomata illalla miten Jumala kantoikin koko päivän ja rukouksen kautta antoi hyvän ja rauhallisen fiiliksen.
Huippua olla kaikkivaltiaan Iskän lapsi! 🙂

ps. Haluan vielä loppuun jakaa erään meille tärkeäksi nousseen biisin ja ajatuksen siitä, miten me toivomme näkevämme jokaisen teistä ja meistä

Voittajana maalissa

Hyvää yötä Jeesus myötä ja tämän biisin myötä kauniit ja levolliset unet! 🙂

Τρίτη

”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1)

1kuva

Jumalan lapsena oleminen on vapaudessa elämistä linnun lailla. Meillä on vapaus siitä että minne ikinä menemmekään tai missä olemmekaan niin meidän ei koskaan tarvitse pelätä koska Jmumala on on luvannut olla kanssamme joka hetki. Olemme myös vapaita synnin kahleista, Jumala armollaan on meidät pelastanut Jeesuksen sovittaessa syntimme ristin puulla.

Edellä osa Varpun ja Hetan aamuhartaudesta keskuksella tänä aamuna. Päivä meni sujuvasti pakolaiskeskuksella samalla kaavalla, kun viime tiistaina: yhteinen rukoushetki, valmistelut, aamuhartaus, ruokailu, opetus, teehetki, siivous. Esitimme ruoan jälkeen pääsiäiskertomuksen, nyt uusille kutsuvieraille, jotka kuuntelivat keskittyneesti ja kehuivat Samin näyttelijäntaitoja Roomalaisena sotilaana:). Lasten puolella oli myös kuulevia korvia. Oli hienoa nähdä vakituisten työntekijöiden, jotka ovat asuneet pakolaisten kotimaissa riemu siitä, että voi nyt julistaa heille evankeliumia vapaasti ja nähdä se into ja mielenkiinto, millä varhaisnuoret ja lapset ottivat vastaan ilosanoman. Lopuksi Jeesus kurkisti iloisesti lasten askartelemasta kalliohaudasta.

Kotimatkalla kävimme taas moikkaamassa lemppari lihakauppiaita. Tällä kertaa saimme kaupanpäälle leivitettyjä kanapihvejä ja yhdeksän eri rock-artistien live keikka DVD:tä…:D Mitäköhän ensi kerralla?

altAmHN8HOqQmHgu_3UmFOL39nL7-Ll0Hg-BUzGGggxL-LH[1]
Pääsiäiskertomusta esittämässä

altArPLfyTvfNmVw9fzHdiXm4AhJPZL3JolDw_asD50buaa[1]
Lasten huoneesta:)

WP_20140415_004[1]
Jälkiruoka vol. 3920332

altAsEQIbWruioIpNsSkUMogrVHCaLyHy9CsCOUeoUP6ZFN[1]

Ilta on tullut Luojani, armias ole suojani..

Aamupäivämme alkoi tulevan viikon lastenohjelmien suunnittelulla, kokosimme ohjelmaa varten pelejä ja leikkejä, sekä askarteluja. Tämän jälkeen jokainen teki vähän omia juttuja, minä ja Heta jäimme suunnittelemaan huomista aamuhartauttamme. Ruuan jälkeen tutkimme yhdessä Raamattua. Kävimme läpi 2.Kor: 11. Olemme tutkineet toista Korinttilaiskirjettä kuluneiden kahden kuukauden aikana, sitä pidetään Paavalin lähetyskirjeenä. Itse olen huomannut, että kun olemme käyneet katsomassa niitä paikkoja minne Paavali on kirjeensä lähettänyt ja missä hän on vieraillut, niin sanakin on avautunut ihan eri tavoin. On tärkeää, että lukiessamme Raamattua tiedämme mistä kontekstista sen tekstejä on kirjoitettu; millainen on ollut tuon ajan kulttuuri, hierarkia ja elinolosuhteet.

Meidät oli kutsuttu viettämään iltaa yhdessä työtiimin kanssa erään työntekijäpariskunnan kotiin. Matka ei sujunutkaan ihan mutkitta, kun jäimme vahingossa liian aikaisin metrosta pois. Palloilimme ympäriinsä etsien oikeata bussipysäkkiä, josta bussin numero 124 piti lähteä. Noh kun viimein kysyimme neuvoa saimme kuulla ettei kyseistä bussia kulje edes koko alueella. Seikkailumieltä tältä porukalta löytyy, joten totesimme vain ”Ei me olla eksytty, olemme vain väärässä paikassa” heh! Kahden tunnin matkaamisen jälkeen löysimme viimein perille.
Ilta oli todella mukava ja naurun täyteinen. Saimme myös nähdä ihan mielettömän auringonlaskun talon kattoterassilta. Aurinko painui merten ja vuorten taa värjäten taivaan kauniin punertavaksi ja jättäen vuorenhuiput mystiseen hämyyn. Täytyy sanoa, että tämä on ehkä kaunein näkemäni auringonlasku!

Ps.139: 9-10 " Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat  talutat väkevällä kädelläsi."

Ps.139: 9-10
” Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat
talutat väkevällä kädelläsi.”

Ensiviikolta odotan todella paljon pääsiäistä, sillä se on suuri ja monella tapaa näkyvä juhla täällä Kreikassa. Saadaan todella muistaa pääsiäisajan tapahtumia ja ylösnoussutta Jeesustamme, mikä sen parempi syy juhlia!

Skandivaaninen illallinen

Sunnuntaiaamun koitettua puolet porukasta lähti kreikkalais evankeeliseen kirkkoon. Oli kuulemma mielenkiintoinen jumalanpalvelus siellä. Päivällä syötiin itsetehtyjä hampurilaisia ja odoteltiin illan tapahtumaa merimieskirkolla. Se oli skandinaavien, jotka asuvat Ateenassa järjestämä tapahtuma, jossa syötiin hyvin ja kuunneltiin hartautta. Maistoimme muunmuassa kamelia, joka oli hyvää! Lisäksi tarjolla oli lohta, lihapullia, janssoninkiusausta, kraavilohta, kananmunia… Ja jälkkäriksi vielä kermakakkua! Eli hyvin tuli syötyä.

13.4.14
illalline

portaat

Vapaapäivä saarella

Lähdimme aamulla seitsemältä matkaan Aegina saarelle. Aurinko paistoi, kun kiersimme upeaa kaupunkia. Kirkonkellot helisi ja linnut lauloivat. Vastaan tuli perhekuntia ostoksineen mopoillaan. Saarella oli mahtava uimaranta. Vesi oli lämmin ja suolainen. Viimeinkin pääsi heittämään talviturkin 🙂 Löhösimme auringossa ja suurin osa porukasta paloi. Kävimme lounaaksi syömässä lihaisat lörtsyt (Pita giryos). Vietin mahtavan lukuhetken rantakivikolla aaltojen pärskyessä jalkoihin. Kallioseinä kohosi ylväänä päälleni ja aurinko porotti rauhaisalle kivelle, jossa istuin ja luin Bo Giertzin Kalliopohjaa.

IMG-20140412-WA0001

IMG-20140412-WA0002

IMG-20140412-WA0003

IMG-20140412-WA0004

IMG-20140412-WA0005

IMG-20140412-WA0006

IMG-20140412-WA0007
20140412_163418

Upeita ihmisiä

Täällä taas, uupuneina vilskeisen ja antoisan työpäivän jälkeen. Saavuimme töihin 10.30 ja aloitimme heti lahjoitusvaatteiden lajittelulla. Ennen kuin pakolaisille avattiin ovet, rukoilimme yhdessä työntekijöiden kanssa ja jaoimme päivän tehtävät. Perjantaisin keskuksella tarjotaan teetä ja kohdataan ihmisiä. Paikalle saapuikin paljon eri ikäisiä ihmisiä pelaamaan mm. shakkia, katsomaan arabiankielistä Jeesus-elokuvaa ja viettämään aikaa toistensa ja työntekijöiden kanssa.

Osa meistä meni auttamaan lastenhuoneeseen, osa vauvahuoneeseen, toiset keittiöön ja juttelemaan ihmisten kanssa. Lastenhuoneessa oli menoa ja meininkiä. Aluksi yksi työntekijöistä piti opetustuokion pääsiäisen tapahtumista. Hän havainnollisti ristintien tapahtumia ylösnousemusmunilla, joiden sisällä oli tapahtumia kuvastavia esineitä. Oli huikeaa huomata, kuinka tarkkaavaisesti lapset kuuntelivat, ehkä elämänsä ensimmäistä kertaa evakeliumia. Se oli koskettava hetki; tajuta miten etuoikeutettu oikeasti on kun on saanut elääe turvallisen lapsuuden. Päivä jatkui pääsiäisaiheisella askartelulla, kiinan nyöreillä ja pelailulla. Kaikista vaikeuksista ja ikävistä kokemuksista huolimatta, on ihana huomata kuinka eloisia ja positiivisia lapset ovat.

Osa meistä keskusteli paikalle tulleiden nuorten kanssa. Oli riipaisevaa kuunnella erilaisia elämänkohtaloita; hajotettuja perheitä, osa vanhassa kotimaassa, osa uudessa kohdemaassa, osa täällä odottamassa perheiden yhdistämispäätöksiä. Miten sitä osaisi olla kiitollinen turvallisesta hyvinvointivaltiostamme ja siitä, että perhe on lähellä tai helposti tavoitettavissa? Kohtaamisessa tyttöjen kanssa riitti kuitenkin myös iloa ja naurua. Mukava nähdä heitä keskuksella taas ensi viikolla:-)

Pääsimme lähtemään keskuskelta puoli viiden aikaan, siivouksen ja ensi viikon suunnittelun jälkeen. Kiirehdimme tutun lihakaupan kautta (josta saimme tällä kertaa kaupan päälle kanapihvit) kämpille päin, sillä kuulimme, että keskustaan oli luvattu mellakoita… Jotain tuttua jo Istanbulista:-) Vaikka kuinka väsytti, otimme vielä Raamatut esiin ja kävimme läpi Kylväjä-vertausta, taas Ilosanomapiirin kysymyksin. Hyvää yötä, Jeesus myötä älä unohda lähetystyötä!

altAjbJJy6if-Iq80YexPT1RzWG1iJDmGM45Yta-m21Uukv[1]altAltFa60EH9-F12iT2VeIPtVM6emYUU3Z1EP7wcmGCluq[1]altAm8PqHUcIcOj9y2QPsTsro0HioFJRqF867W9P9Ypselw[1]altAneCyEqj8ADM-xmaBudYhB0ILCwh6VmH4Y8nZ34BLNVz[1]altAo4zsAUCqDCRS06ZUTHDYf0kAukQSW6GuvDHlosePUuB[1]altAo1985nLUhwkP96Fl7-HVGeKcmLRRKR0YP7lRfYqYPCE[1]altAoJ6SjZ9AHJxnj1iu3YBk9CJbbP4X--Mj5NAm8_XF8wf[1]

Kulttuuripäivä

Niin kuin otsikosta päätellä saattaa olimme tänään kiertelemässä ympäriämpäri Ateenan eri kulttuurikohteita. Kävelimme kuuluisalle Akropolis-kukkulalle, josta saimme katsella jälleen kauniita maisemia ja roomalaisen suurvallan temppeleiden raunioita. Bongasimmepa korkealta myös Zeuksen temppelin. Mielenkiintoista oli nähdä näin käytännössä se, kuinka niinkin suuri ja mahtava päätyy lopulta maan tasalle, kivi kiven päälle. Onneksi meidän toivomme on muualla kuin tässä ajallisessa loistossa.

Päivä oli kuuma ja suurimmaksi osaksi aurinkoinen, vaikka sadetta oli luvattu. Kulttuurikierrokselta tultuamme teimme viikon keittötiimin kanssa hyvää ruokaa, jonka päätteeksi maistoimme vielä ”kotikadun” leipomosta herkkupalat. Jälkiruuan jälkiruuaksi raamistelimme toisen Korinttilaiskirjeen parissa. Nyt kiitollisina tästäkin päivästä saamme painua unten maille, meillä on hyvä olla täällä.

WP_20140410_051.WP_20140410_049.WP_20140410_010.WP_20140410_075.WP_20140410_084.WP_20140410_007.WP_20140410_072.WP_20140410_062.WP_20140410_089.

Auttavissa käsissä

Hymyt, kiitokset ja kohtaamiset olivat ehdottomasti päivän sanat. Mielettömän hieno päivä jälleen takana! Heti aamupuuron jälkeen me naispuoliset interit lähdimme jälleen kohti pakolaiskeskusta, sillä aamupäivä oli varattu naisille ja lapsille. Ensimmäiseksi pääsimme kasaamaan lahjoituksina tulleita leluja ja järjestelemään salia uuteen uskoon. Kohtapuoliin sali alkoi täyttyä ihmisistä. Lapset pääsivät harjoittelemaan rullaluistelua uusilla rullaluistimilla ja me olimme avustamassa. Vauhtia ja energiaa riitti, onneksi sentään pysyimme hyvin mukana! 🙂

10178203_10152144897853591_870069750_n

10250780_10152144897858591_1780821108_n

Keskuksella oli myös mahdollista mennä suihkuun ja puhdistautumaan ja me järjestimme sinne myös hemmottelupäivän: pedikyyrejä, käsirasvoja ja hierontaa. Naiset olivat todella kiitollisia ja se sai meidät hymyilemään entistäkin suuremmin. Oli hienoa huomata jälleen miten arvokas lahja se on, että osaa nauttia ja iloita niistä pienimmistäkin asioista. Saimme siinä samalla kohdata näitä avoimia ja hymyileviä naisia ja lapsia, vaikka yhteistä kieltä ei taaskaan löytynyt. Silti keskustelua riitti paljon, kukin omalla kielellään ja eleillä.

10168342_10152144897863591_1678229310_n

10178421_10152144897873591_445147011_n

Päivä koostui myös lasten kanssa leikkimisestä, askartelusta, siivouksesta, ruoanlaitosta ja keskusteluista. Saimme oppia myös uusia asioita mm. kielen ja toisen maan kulttuurin parissa. Kaikin puolin todella antoisa päivä, mistä saamme olla kiitollisia Jumalalle, joka on mahdollistanut tämänkin kaiken. Tänään kyllä oli taas paljon niitä hetkiä, jotka saivat ajattelemaan, että on täysin oikeessa paikassa tällä hetkellä. Täällä mun kuuluu olla. Kohtaamassa, auttamassa ja saamassa.

10259471_10152144897868591_1611192123_n

Päivän päätyttyä keskuksella lähdimme kiertelemään kaupungille auringon paistaessa ja Sami lähti vuorostaan keskukselle miesten vuoroon. Siellä oltiin pidetty raamattupiiriä, syöty ja keskusteltu syvällisiä. Kuulemma oli vaikuttavia hetkiä myös siellä. 🙂

Illan saimme päättää jälleen Sanan äärellä yhdessä miettien ja keskustellen, sekä näihin ilosanomapiirin sanoihin: ”Jeesus itse oli täydellinen uhri, siksi Jumala ei enää halua meiltä muuta uhria kuin että käytämme elämämme lähimmäisen palvelemiseen.”

10168956_10152144941018591_604795198_n

Lisäksi vielä kiitos jo tähän astisille lukijoille, jotka olette seuranneet meidän matkan kulkua! On ihana huomata, että teitä on iloksemme satoja. 🙂 Palaillaan taas, hyvää yötä Jeesus myötä!

10156949_10152144941013591_991491461_n

10153544_10152144941008591_2112601079_n

ps. Wow mikä juttu muuten tapahtu tänään vielä näiden muiden huikeiden juttujen lisäksi! Sellanen ei-niin-huikea juttu tosin ensin… Me oltiin ostettu muutama päivä sitten kreikkalaista lihapaistia, jonka mukana saatiin kaupan päälle ilmaista makkaraa. Laitettiin eilen keittiötiimin kanssa lihapaisti uuniin ja kävi pikkuvahinko eikä oltu huomattu laittaa lihaa jääkaappiin paistamisen jälkeen. Tänään kun olimme tekemässä ruokaa huomasimme mokamme emmekä tietenkään voineet syödä lihaa enää. Äsken kun olimme pitämässä yhteistä raamattupiiriä olohuoneessa, oveen kolkutettiin. Ovella oli meille tuntematon suomalainen mies samasta rappukäytävästä, joka aluksi jutteli meille ja kohta kertoi asiansa: hänellä oli mukanaan puoli kiloa kalkkunaa, jotka hän halusi lahjoittaa meille, koska se oli jäänyt häneltä ylimääräiseksi. Mieletöntä! Näin se Jumala pitää huolta meistä! 🙂

#helpinghands

Tänään koitti ensimmäinen ”virallinen” työpäivä pakolaiskeskuksella. Matkaan lähdimme jännittynein mutta iloisin mielin odottaen mitä tämä päivä toisi tullessaan. Työpäivämme alkoi keskuksen tiimiläisten kanssa rukoilemalla tulevan pääsiäisviikon puolesta. Sen jälkeen alkoikin sitten tapahtua oikein toden teolla ja pääsimme kunnolla hommiin. Osa alkoi tehdä salaattia, osa kattoi ja taisi joku jopa päästä tekemään suuren suuressa kattilassa jauhelihakastiketta. Pakolaisvieraiden olisi siis tarkoitus tulla syömään puolen päivän aikaan.

Ovien avattua perheitä alkoi pikkuhiljaa saapua paikalle ja ruokailuilla alkoi täyttyä iloisesta puheensorinasta, vieraita saapui paikalle noin sata. Tervehdimme tulijoita ja juttelimmekin pari sanaa joillekkin kielimuurista huolimatta. Tarjoilimme ruokaa ihmisille suoraan pöytiin ja saimme osaksemme iloisia hymyjä. Ruan jälkeen alkoikin sitten meidän opetushetki johon jäi noin puolet ruokailijoista. Puhuimme siis englantia joka tulkattiin yleisölle. Esitys meni oikein hyvin, oli mahtavaa julistaa evankeliumia. Lopuksi lauloimme engalnniksi riihikirkkohymnin joka hyvin kiteytti opetuksen. Outi ja Pauliina olivat pyhäkoulussa lasten kanssa jossa askarreltiin pääsiäisaiheista. Vieraiden lähdettyä laitoimme vielä mopit heilumaan ja siivosimme porukalla. Vessatkin kirjaimmellisesti pestiin: suihkutimme jopa seinät puhtaiksi.

Päivä oli kaikkien mielestä huikea, oli hienoa päästä palvelemaan Helping Handsiä ja ennen kaikkea kutsuvieraita. Äsken vielä saimme ravita itseämme hengellisesti ilosanomapiirillä jossa pohdimme mm. näitä Jeesuksen sanoja:

”Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.” Joh. 17:18
2014-04-08 14.32.22

muokattutyöntekijäpoiskaikkipaitsivarpukuvassa

puhäkoulumuokatty

2014-04-08 14.26.10

Ja moppi heilumaan!

Tänään päästiin tutustumaan Helping Handsin tiloihin. Alunperin oli suunnitelma, että menismmme eräälle varastolle siivoamaan, mutta sade esti menomme sinne joten saimme mennä jo keskukselle päivää aiemmin. Siivousta oli odotettavissa sielläkin ja sehän tältä porukalta sujuu hyvin!
Hommana oli lelujen pesua, keittiön siivousta ja lahjoituksena tulleiden vaatteiden lajittelua.
Uskokaa tai älkää, mutta hellaa pestiin kolme tuntia, oli lika niin tiukassa! Kumihanskat käteen ja tujut aineet kehiin niin kyllä lika lähtee! Oli hurjan hauskaa!

Iltapäivstä valmistelimme huomista työpäiväämme kääntäen materiaaleja englanniksi, siinä hommaa riittikin. On innostavaa päästä suunnittelemaan ja tekemään töitä taas uudessa ympäristössä. Illan päätimme lukemalla Jonas Lagusin kirjasta Evankeliumin ääni pätkän. Siitä on tullut hyvä tapa lopettaa päivä iltarukouksien kera. Saimme sen lahjaksi tälle matkalle.

Kiitos Isälle näistä päivistä ja hetkistä joita saamme kokea.
Kiitos, että saamme olla palvelemassa niin monin tavoin.
Kiitos siitä, että saamme antaa ja antaessamme saamme.

blogi1

blogi2

blogi4

blogi5

6.4

Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja lähdimme katsomaan paikallista ortodoksista jumalanpalvelusta. Se oli kreikaksi, joten mitään siitä emme ymmärtäneet. Paikalliset hymyillen ohjasivat meidät oikealle paikalle kirkossa. Kirkko oli täynnä ihmisiä ja messu kesti noin 1,5 tuntia. Koko jumalanpalveluksen papit lauloivat jotain ja muutenkin meininki oli ihan eri kuin luterilaisessa kirkossa. Kaikki kumartelivat ja suutelivat ikoneita ja tekivät ristinmerkkiä käsillään jatkuvasti. Kirkossa myös noustiin jatkuvasti ylös penkeistä seisomaan hetkeksi. Myös ehtoollinen oli erilainen kuin meillä. Paikalliset näyttivät olevan iloisia kun olimme kirkossa, hymyilivät ja puhuivat kreikkaa meille. Kirkon jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungille tarkoituksena löytää sunnuntaimarkkinat. Markkinoita ei löydetty, mutta halpoja kauppoja kylläkin. Tytöt osteli mekkoja ja koruja. Monet kaupat olivat sunnuntain takia kiinni mikä oli yllätys meille. Aurinko ei paistanut koko päivänä mutta lämmin oli silti, illalla jopa satoi kaatamalla.

op2

op3

op1

Puistopäivä

Aamupuuron jälkeen pakkasimme eväät ja Raamatut reppuun ja lähdimme eväsretkelle kansallispuistoon. Matkalla pysähdyimme vartiomiehen kohdalla. Yllättäen vartiomies polkaisi maata ja alkoi parlamenttitalon vahdinvaihto. Tupsumiesten hienon jalkojen nostelun jälkeen menimme puistoon. Puistossa menimme upeaan paikkaan purolle syömään ja pidimme ilosanomapiirin. Mukavan hartaan hetken jälkeen kävimme torilta ostamassa ruokaa. Illalla kävimme lenkkeilemässä, toiset kukkulalla ja toiset puistossa.

gg

kk

pp

Kiitoskukkula

Katselemme Likavitos-kukkulalta (nimesimme sen Kiitoskukkulaksi) upeaa maisemaa: tuhansia valkoisia taloja ja korkeita vuoria, toisella puolella siintää meri. Voiko olla parempaa paikkaa kirjoittaa blogia?

Aamun aloitimme suunnittelemalla pääsiäisen opetusta pakolaiskeskukselle jonka pidämme tulevana tiistaina. Huomasimme jo aluksi että tästä tulisi vaikeampaa kuin Izmirin lastenohjelman opetusten suunnittelusta. Kohderyhmänä on noin 60 persiankielistä pakolaista, joista suurin osa ei ole välttämättä koskaan kuullut Jeesuksesta Vapahtajana. Moni heistä on islaminuskoisia, joilla on eri käsitys Jeesuksesta ja esimerkiksi persian kielellä löytyy sana armolle mutta lähes kukaan ei tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa. Meillä on siis vastuu kertoa heille Jeesuksesta ja pääsiäisen tapahtumista tavalla, jonka he voisivat ymmärtää.

Opetuksellemme on varattu aikaa noin puolituntia ja opetamme englanniksi jonka kääntää keskuksen vapaaehtoinen työntekijä. Ajattelimme kertoa taphtumista eri henkilöiden näkökulmasta. Kertojina toimivat opetuslapsi, puutarhuri, kaksi sotilasta ja magdalan Maria. Lopuksi kertaamme ja käsittelemme tapahtumia ja esitämme Riihikirkkohymnin. Vaikka haasteena ovat opetuksen ja evankeliumin selkeys, englanninkieli ja esiintyminen, otamme sen silti innolla vastaan.

Nyt ihailemme vielä hetken laskevaa aurinkoa ja suuntaamme kohti raamattupiiriä!

IMG_3309IMG_3314IMG_3315IMG_3319WP_20140404_007WP_20140404_003WP_20140404_012IMG_3330IMG_3387IMG_3396IMG_3375IMG_3345IMG_3371

Korintissa

Ikimuistoinen päivä taas takana: kaksitoista tuntia Korinttia. Lähdimme aamusta seikkailemaan kävellen ja metrolla paikkaan X, johon meillä oli sovittu tapaaminen Kenin kanssa. Mies nappasi meidät harmaan pakettiautonsa kyytiin, jolla matkattiin reilu tunnin matka Korinttiin. Matkan aikana Ken jo valmisteli meitä kyselemällä Paavalin elämästä yhtä sun toista. Perillä kiertelimme Kenin johdolla paikasta paikkaan: näimme muun muassa pätkän roomalaisten rakentamaa tietä (jota he muistaaksemme rakensivat yhteensä noin 90 000 kilometriä), paikan jossa teurastettiin uhrieläimiä sekä Apollon temppelin. Ken kertoi myös koko päivän hurjan mielenkiintoisia asioita Korintin kaupungista ja paavalin elämästä. Reissu oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut: aurinkokin lämmitti (toisin sanoen värjäsi itse kunkin ihoa punaisemmaksi) ja maisemat olivat upeat noin 600 metriä korkealta vuorelta, jonne kapusimme. Ei näitä fiiliksiä ja kiitollisuuden tunnetta osaa oikein paperille tai blogiin eikä edes sanoiksi pukea. Kuvat puhukoot puolestaan (baikka nekin vähättelevät totuutta). Matkakumppanini sanoinpäivän voisi tiivistää yhteen lauseeseen: ”Tämä oli taas niitä lempparipäiviä.”

Roomalaisten rakentamaa tietä

Roomalaisten rakentamaa tietä


Välillä luettiin Raamatunkohtia, jotka liittyivät kyseisiin paikkoihin.

Välillä luettiin Raamatunkohtia, jotka liittyivät kyseisiin paikkoihin.


IMG_3295.
IMG_3287.
IMG_3214.
Apollon temppelin pilarit eivät ole suorat, jottei niiden varjot koskaan peitä koko temppelin sisätilaa. Olihan rakennus valon ja auringon jumalan temppeli.

Apollon temppelin pilarit eivät ole suorat, jottei niiden varjot koskaan peitä koko temppelin sisätilaa. Olihan rakennus valon ja auringon jumalan temppeli.


IMG_3206.
IMG_3227.

Paluu keskiviikkoon…

WP_20140402_070

Ei mikään tavallinen keskiviikkopäivä vaan ensimmäinen kokonainen päivä täällä Ateenassa! Aamu saatiin aloittaa huikeasti hyvin nukuttujen yöunien jälkeen heräten auringonpaisteeseen ja syöden kunnon kaurapuuroa! Vasta sitä syödessä tajusi miten sitä olikin kaivannut. 🙂

Aamupalan jälkeen me tämän viikon keittiötiimin kanssa saatiin lähteä kaupoille ja huh! Vastassa oli huikeat näkymät: tori, mikä oli täynnä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia! Saimme kuulla sen olevan tuossa kotikadullamme joka keskiviikko, joten kantamuksia tulikin vähän enemmän mukaan kertaheitolla. Oli kiva saada ostaa myös niitä herkullisia mandariineja, joita nähdään jokaisessa kadunkulmassa puissa. hih! 🙂

Vatsat täynnä kreikkalaisia herkkuja matkasimme tutustumaan uuteen ”kotikaupunkiimme”. Pienten seikkailujen jälkeen löysimme viimein oikean metron, jolla pääsimme keskustan Monastirakin aukiolle. Siellä hetken kierreltyämme tapasimme suomalaiset ystävämme Ateenasta, joiden kanssa jatkoimme matkaa yhdessä eteenpäin jälleen Paavalin jalanjäljissä. Matka huipentui Areiopagi-kukkulalle missä saimme maisemien ihastelujen lisäksi syventyä yhdessä Raamatun äärelle kuullen samaa Sanaa mitä Paavali oli samassa paikassa jakanut kuulijoille. Ei ollut ollenkaan vaikea virittäytyä tunnelmaan istuskellessa siinä lämmössä ja nauttiessa hetkestä. Oli jälleen mahtava huomata miten Jumala viekin meidät aina niihin huikeimpiin paikkoihin. Saamme nähdä Hänen kanssaan niin paljon enemmän kuin olemme vielä tietoisiakaan. 🙂

WP_20140402_054

Hetken kierreltyämme yhdessä pitkin Ateenan katuja jokainen erkani omille teilleen. Tässä vaiheessa nämä kadut tulivat enemmänkin tutuiksi kun monien mutkien kautta vasta löysimme takaisin tänne kotipaikallemme. Hah! Se ei kuitenkaan haitannut, koska saimme huomata miten ystävällisesti ihmiset ovat heti valmiita auttamaan kun pyytää neuvoa reitteihin. Muutenkin seikkailumielellä vaan aina eteenpäin on helppo mennä, kyllähän sitä aina jostain itsensä löytää! 🙂

Illalla saimme jatkaa yhteiseloa hankkien ravintoa ensin iltapalasta ja sitten elävästä Sanasta. Keskustelimme paljon siitä mitä meidän vuoksemme on tehty ja miten se meihin vaikuttaa. Oli mahtava miettiä niitä kaikkia suuria tekoja, joita Jumala on puolestamme tehnyt. Eihän siinä voi kuin jäädä sanattomaksi miettiessä täydellistä armoa. Tälläisiin tunnelmiin on aina ihana lopettaa päivä, kun tietää, että vaikka minä nyt nukahdan, Hän silti valvoo ja katselee minua.

WP_20140402_022

Aikaisin liikenteessä

Processed with VSCOcam with c1 preset

Jo kello seitsemältä oli asuntomme viereiselle kadulle pystytetty hedelmäkojujt.

Processed with VSCOcam with c1 preset

puu

Lähipuistossa oli mukava juosta aamulla! Ilma oli lämpöisä ja puistossa palmut kasvoivat 🙂

 

Uudet seikkailut alkavat!

Aamu alkoi pakkailuilla ja tavaroiden paikoilleen siirtelyllä. Matkalaukkuja punnittiin ja täyteltiin moneen otteeseen että saimme kilot pysymään kurissa, oli kyllä just eikä melkein! Puolen päivän aikaan taksi haki meidät kentälle. Olimme matkanneet jonkun aikaa kun tajusimme, että meitä viedäänkin väärälle kentälle. Onneksi aikaa oli riittävästi, joten 45min ylimääräinen lenkki ei haitannut heh.

Lopulta lentokone nousi ja sanoimme heipat Istanbulille. Vatsanpohjassa kutitteli kun laskeuduimme Ateenaan, uusia seikkailuja tiedossa! Ilma oli lämmin ja ulkona tuoksui niin hyvälle, keväälle ja kukille. Tuntui ihanalta nähdä vähän vihreyttäkin talojen lisäksi.

IMG-20140401-WA0001

 

Majoitumme kolmessa asunnossa samassa rappukäytävässä. Asunnot ovat tilavahkot, niissä on pieni keittiö, suihku ja olohuone, wou! Eikä siinä vielä kaikki, vaan kaiken kruunaa huoneidemme yhteydessä olevat parvekkeet ja yläkerrassa oleva kattoterassi! Kyllä meistä huolta pidetään. Suuntasimme porukalla syömään läheiseen ruokapaikkaan, tutustuimme lähikulmiin ja teimme ostoksia läheisestä ruokakaupasta.

pienempi

kattoterassilta 🙂

Kävimme vielä porukalla illalla katsomassa lähellä sijaitsevaa puistoa, missä on oiva mahdollisuus lenkkeilylle. Tämä oli meille yksi iso kiitoksen aihe, sillä olimme kaivanneet tätä mahdollisuutta etenkin naisina kun se ei Istanbulissa ollut mahdollista ominpäin. On hienoa, että pääsemme tutustumaan kahteen toisistaan hyvin paljon eroavaan maahan. Kävellessämme puistossa lauloimme yhdessä tutun iltalaulumme ja ihan vilunväreitä meni kun ajatteli mitä on saanut kokea ja mitä tulemme vielä kokemaan. Olo on hyvin kiitollinen, enkä osaa edes tuoda sitä esille tässä niinkuin sen koen. En edes tarkalleen tiedä, miksi kaikki koimme sen niin voimakkaana tänään, mutta jos yhdellä sanalla tätä päivää kuvaisin niin se olisi kiitollisuus.

Moskeijoiden rukouskutsut ovat vaihtuneet kirkonkellojen kaikuun.

aaaa iiii uuuu ihanaaa!!

Viimeiset päivät Ibulissa

Sunnuntaina osallistuimme viimeisen kerran jumalanpalvelukseen ja pidimme pyhäkoulua Istanbulin luterilaisessa kirkossa. Tuttuun tapaan saavuimme kirkolle puoli yksitoista, tai ainakin niin luulimme. Perillä meille selvisi, että parlamenttivaalien vuoksi kesäaikaan kellojen kääntäminen tapahtuisikin vasta su-ma yönä. Olimme tunnin siis liian aikaisessa. No, maassa maan tavalla..:)

Saarnan piti seurakuntaan vierailemaan tullut pastori. Oli leipäsunnuntai. Saarna käsitteli tämän elämän ja ikuisen elämän leipää. Pastori muistututti meitä ettemme kiinnitä mieltämme tämän elämän ajan asioihin vaan tartumme ikuisen elämän leipään. Ytimekästä ja suoraa sanomaa. Turkinkielisiä virsiä ja hengellisiä lauluja seurakuntalaisten säestämänä ja yhdessä laulettuna tulee kyllä ikävä. Samoin tietenkin jo tutuksi tulleita seurakuntalaisia. Jumalanpalveluksen päätteksi meidän ryhmää kiitettiin ja muistettiin pienellä lahjalla. Oli mukava kuulla, että pienestä panoksestamme oli ollut iloa. Olemme kiitollisia, kun saimme olla kuukauden ajan osa tätä sydämellistä ja yhteisöllistä seurakuntaa.

.

Maanantai = vika päivä = siivouspäivä.. Ehdimme kuitenkin käydä myös tekemässä viimehetken ostoksia, käyttäen loput liirat. Kiertelimme lähistöllä tuttuja katuja ja nautimme aurinkoisesta päivästä. Viimeisen illan kunniaksi menimme yhdessä syömään läheiseen ravintolaan. Oli mukava viettää yhdessä iltaa ja käydä läpi fiiliksiä kuluneesta kuukaudesta; mitä olemme kokeneet, oppineet ja mitä jäämme kaipaamaan. Päällimäisenä mieleemme on jäänyt turkkilaisten avoimuus ja ystävällisyys. On ollut avartavaa nähdä uskonnon ja isänmaallisuuden vaikutus yhteiskunnassa, kulttuurissa ja mm. naisten asemassa. Ikävöimään jäämme ehdottomasti seurakuntaa ja seurakuntalaisia. Tietenkin myös kaunista kaupunkia ja Bosporinsalmea. Istanbul ja Izmir ovat vaikuttaneet meihin varmasti enemmän kuin osaamme vielä kuvitellakaan.

Tesekuler Ja näkemisiin.

300314(5)

 

Meininkipäivä

Aamu alkoi juoksulenkillä sateessa. Kalastajat kyyhötti pienten pressujen alla. Lenkin jälkeen luimme Raamattua. Lounaaksi söimme herkullista paistia ja uunijuustoa. Aurinko alkoi paistaa ja menin lautalla kaverin luo Aasiaan. Matkalla katulamppu kaatui keskelle vilkasta autotietä ja vaalilippuja meni, joka suuntaan. Siinä otettiin paikallisten kanssa linkkarit esiin ja ruvettiin repimään naruja irti tolpasta. Liikkeellä oli iloisia vaalilaulua laulavia joukkioita. Päivälliseksi syötiin ihanan rasvaiset iskenderit ja illan päätteeksi käytiin katsomassa leffa.

Mustanmeren rannalla

Torstaipäivä kului upeissa merkeissä! Aamusta heti lähdettiin jälleen seilaamaan lautalla kohti Anadolu Kavagia, suloista kalastajakylää Mustanmeren rannalla. Matka kesti puolitoista tuntia ja sinä aikana ehdimme jo saada hymyn huulillemme, kun paikallinen pikkupoika ilmeili meille lautan ikkunan läpi.

28.1

Perillä meitä odotti suloinen katukuva vanhanaikaisine maalaistaloineen. Katukissoja ja -koiria oli entistäkin enemmän Istanbulin katuihin verrattuna. Kävelimme aurinkoisessa säässä kukkulan huipulle ja ihastelimme kauniita maisemia sekä söimme eväitä. Oli hieno kolmetuntinen pelkälle oleilulle. Iltapäivälautalla lähdimme takaisin ja pari meistä ehdi nähdä myös delfiinin hypähtelevän Bosborinsalmen vedenpinnan yllä. Vau!

28.2

28.3

28.4

28.5

28.6

28.7

28.8

28.9

28.10

28.11

28.12

Reissun jälkeen söimme hyvää kotiruokaa ja jälkiruoaksi päätimme mennä upeaan kahvilaan maistamaan herkullistakin herkullisemmat kakkupalat.

28.13

28.14

 

Keskiviikon mietteitä

Mieletön keskiviikkopäivä takana! Aamu alkoi jälleen yhdessä syventyen Sanaan, josta saimme muistutusta siitä, että Jumala pitää meistä ja meidän jokaisesta päivästä huolen, ihan missä tahansa menemmekin. Oikeastaan ei paremmin päivää voi aloittaa kuin tietämällä, että tänäänkin saan levätä Hänen käsivarsillaan. Päivä jatkui ruokaillessa kotipuolessa ja kaupungilla käppäillessä Veeran syntymäpäivän kunniaksi. Vaikka ilma muuttuikin sateiseksi päivän edetessä niin mieli sai pysyä aurinkoisena. Kotiin tultuamme alkoikin siivousurakka ja valmistautuminen illan vieraita varten! Ystävämme Azerbaidzanista saapuivat meille istumaan iltaa. Siinä se mukavasti taittui yhdessä syöden ja jutellen kaikesta. Saimme oppia toisen maan kulttuurista, näistä upeista ihmisistä, jotka oli ihana saada vieraaksi ja heidän työstään ja elämästään toisessa maassa. Itsekin esitimme heille pari suomalaista laulua ja he kertoivat ihastuneensa suomen kieleen! Heh. Kaikkea hyvää on taas vaan tapahtunut. Vieraiden lähdettyä mieli oli kiitollinen. Kiitos Isälle näistä ihmisistä ja heidän lämpimistä sydämistään. Keskiviikon arkinen ilta jatkui vieraidenkin lähdettyä yhdessä soitellen ja laulellen. Aiettä mitä ystäviä onkaan ympärillä. Meillä on hyvä olla. 🙂

blogiin

Yökylässä

Maanantaina kolmenkopla Veera, Heta ja Varpu suuntasi Aasian puolelle hoitamaan tuttujen lapsia. Matkasimme kaksikerroksisella bussilla noin tunnin verran, ylittäen Bosporin salmen sillan yli ja jatkaen siitä Camlica kukkulan ohi. Lähiöalue oli viihtyisä ja rauhaisampi verrattuna siihen mihin olemme tottuneet. Alueella on puistoja, joissa on mahdollisuus urheilla ja lasten kiva leikkiä.

Hoidimme perheen kolmea ihanaa tytärtä. Ilta alkoi ruuanlaitolla; spagettia ja jauhelihakastiketta.:P Illan ohjelmaan kuului mm. Afrikan tähden pelailu, Petshopeilla leikkiminen ja leikkipuistossa käyminen. Aika kului nopeasti yhdessä touhuten. Illalla vielä hiljennyimme satujen ja Raamatun kertomusten äärelle. Vanhempien saapuessa kotiin hoitajat istuivat sohvalla silmät ristissä, mutta hyvillä mielin mukavasta illasta.

Aamulla söimme yhdessä aamupalaa ja sanoimme heipat perheelle. Sitten lähdimme bussilla takaisinpäin. Sama matka kesti aamuruuhkassa noin puoli tuntia kauemmin. Bussimatka oli vähän tukala kun lämmitys oli täysillä, olihan ulkona ”vain” +10 astetta! Reissusta jäi hyvä mieli, oli kiva nähdä uutta seutua ja tutustua normaaliin arkeen täållä.

Loppupäivän otimme rennosti tiiviin kahden viikon jälkeen. Katselimme leffaa, jossa sai heittää aivot narikkaan ja herkuttelimme jäätelön kera.

Viimeinen kokonainen viikko Istanbulissa startattu!

Paluu maanantaipäivään, uusi viikko jälleen aluillaan. Tällä kertaa kuitenkin vähän jännemmissä fiiliksissä: PK:laiset lähti takaisin koti-Suomeen ja meillä starttas viimeinen kokonainen viikko täällä Istanbulissa!

Maanantai oli muutenkin erilainen päivä. Noin puolet meidän porukasta lähti reissailemaan muualle (siitä tulee päivitystä myöhemmin) ja toinen puolikas jäi tänne kotipuoleen. Mekin päätimme kuitenkin lähteä reissailemaan ja kohta löysimmekin itsemme bussista matkaamasta kohti Miniatürkia! Oikean bussin löytäminen oli ehkä jonkinlainen haaste, mutta saimme tässäkin huomata, että pienimmissäkin jutuissa Jumala on meidän kanssamme. Kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan, eikö? 🙂

Seikkailumielellä eteenpäin ja nauttimaan lämpimästä kevätpäivästä. Kiertelimme Miniatürkia ympäri, missä saimme tutustua paikallisiin nähtävyyksiin pienoiskoossa. Tuli opittua paljon uutta ja oli hauska nähdä juuri viime viikolla näkemämme kohteet pienemmässä mittakaavassa. Hauskaa! Erittäin mukava päivä jälleen takana, kiitos siitä kuuluu Yläkertaan!

Nyt kohti uusia elämyksiä, kaikista tulevista päivistä ei ole vielä tietoa, mutta se ei haittaa – me ollaan avoimin mielin kaikelle. Johdattakoon Hän meitä kohti uusia seikkailuja. 🙂

Pyhäpäivän viettoa

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Istanbulin luterilaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Tuntui hyvältä viedä suomalaiset PK-ystävämme näkemään erilaisen jumiksen tunnelmia. Moni kertoikin viihtyvänsä, ja kehuja tuli etenkin kysymyksistä ennen ehtoolliselle käymistä. Kysymykset laittoivat miettimään ehtoollisen tarkoitusta ja tärkeyttä. Niitä oli muun muassa seuraavat: oletko syntinen? uskotko ehtoollisen leivän ja viinin olevan Jeesuksen ruumis ja veri?

Saarnan aikana Sami ja Pauliina pitivät pyhäkoulua 9-13-vuotiaille, ja Varpu ja Veera sitä pienemmille. Muut saivat kuulla Marian päivän saarnaa, jossa muistutettiin muun muassa siitä, kuinka Jumala tulee hyvin alas kohdatakseen meidät.

Ennen messua saimme vielä kuulla tietoa seurakunnan toiminnasta ja historiasta. Messun jälkeen puolestaan jäimme kirkkokahville kohtaamaan kristittyjä veljiä ja sisaria.

Loppupäivänä PK-vieraillemme oli varattu aikaa tehdä viime hetken ostokset, ja sen jälkeen juhlimme suklaakakun ja tähtisädetikkujen kera Veeran synttäreitä. Näihin iloisiin tunnelmiin olikin hyvä päättää yhteinen viikkomme PK:laisten kanssa, jotka jatkoivat seuraavana aamuna kohti koti-Suomea.

253.1

Päiväretki saarille

Lauantaina lähdimme Prinssinsaarille aamusta ja siellä menikin koko päivä. Saarille mentiin lautalla ja matka kesti pari tuntia. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Saarilla vuokrasimme pyörät ja pienten alkusäätöjen jälkeen lähdimme pyöräilemään huipulle. Mäki oli jyrkkä ja pitkä, mutta ylös päästiin. Ylhäällä oli hienot näkymät ja oltiin piknikillä siellä. Ylhäällä toiset valokuvasivat ja toiset ottivat aurinkoa. Saarella oli paljon hevosia ja osa kulki ihan vapaana siellä. Kaikki tosin eivät näyttäneet järin hyväkuntoisilta. Illalla lähdimme takaisin maihin lautalla ja metrolla. Uskomaton määrä ihmisiä mahtuu täällä yhteen lauttaan. Päivän päätteeksi moni näytti saaneen väriä pintaan. Päivä oli aurinkoinen ja mukava.

nettiin11

nettiin22

antoisa ja aurinkoinen torstai

Ajattelin kirjoittaa tänään torstaista nimittäin se oli hyvin antoisa päivä. Aamusta suuntasimme yhdessä Pk:laisten kanssa Ûskûdarin moskeijaan, jossa saimme kuulla Islamista lisää. Vaikka jo etukäteen tiesimmekin aika paljon  niin moni asia avautui ja ymmärsimme miksi tietyt asiat tehdään. Esimerkiksi miehet jotka hypistelevät helminauhoja, hypistelevätkin rukousnauhoja. Helmiä on joko 33 tai 99, sillä jokainen helmi vastaa Jumalalle annettuja eri nimityksiä, joita on yhteensä 99. Suuri osa Islamin uskoon kuuluvista muistaa jokaisen profeetan nimen.
Moskeijasta siirryimme jälleen Elrimille, eli Evankelisluterilaiselle uskontotutkimusinstituutinkeskukselle. Siellä saimme nauttia hyvästä paikallisesta ruuasta; itselläni oli lihaa ja leipää kastettuna maustamattomaan jugurttiin. Kuulimme myös lisää Elrimin (www.elrim.org) työstä ja Istanbulin luterilaisen kirkon alkuhistoriasta. Oli todella mielenkiintoista ja innostavaa kuulla niistä.
Iltapäivästä suuntasimme Camlican näköalakukkulalle. Näkymät olivat upeat, koko Istanbul avautui eteen korkealta katsottuna, se oli vaikuttavaa. Itselleni heräsi ajatus ”Kyllä ihminen on pieni, mutta rakentaa ja saa aikaan paljon. Jos ihminen saa näin paljon aikaan, niin kuinka suuri onkaan Jumalamme!” Iltapäivän vietimme maisemia katsellen ja ulkona Sanaa tutkien. Aktiivisen ja antoisanpäivän jälkeen uni maistui hyvin.

203.1

203.2

203.3

Elämä maistuu

Aurinko on paistanut ihanasti tämän viikon ja meillä on ollut ilo viettää aikaa mahtavan SRO:n raamattulinjan kanssa. En enää herää aamuisin viideltä olevaan rukouskutsuun. Olen löytänyt pari paikkaa, joissa voi käydä lenkillä. Toisen löysin tänä aamuna aika läheltä meidän asuntoa. Tänään siivosimme kirkon, koimme sen kunniatehtävänä. Siinä pihaa siistiessä paikalle tuli pari ruotsalaista, he kävivät katsomassa rakennusta ja toivottivat siunausta. Kun saimme paikan siistiksi, kävimme kansanbazaarissa ostoksilla. Lähiön johtajaehdokas jakoi meille ruusuja ja vaalimusiikki soi. Meillä on ollut todella hyvät kotiruuat, hyvä meininki ja huolehtiva taivaan Isä.

???????????????????????????????

223.2oikee

223.3oikee

223.4oikee

223.5oikee

 

Tapahtumarikas, kaunis päivä

Mikä sää, mikä mieletön kevät! Tänään meillä on ollut ohjelmassa kaikenlaista. Aluksi oli mahtava kävellä meidän oleskelumme aikana ehkä lämpimimmässä säässä tähän asti kohti Dolmabahcen palatsia. Paikkaan, missä on ennen sijainnut Bosporin lahti, jota myöhemmin alettiin täyttämään istutuksilla jne. Tästä alkoikin muodostua osmanisulttaanien kuninkaallinen puutarha. (dolma = ”täytetty”, bache = ”puutarha”)
Turistipäivä sai tosiaan alkunsa tutustumisella tähän upeaan palatsiin ja sen ympäristöön. Kamerat saivat täyttyä kuvista ensialkuun, mutta sisällä totesimme ettei se ole siellä sallittua. Onneksi kuitenkin saimme tallentaa näkymät muistoihimme, oli se sen verran vakuuttavaa! Saimme opastusta englanniksi ja kiersimme opastetun palatsikierroksen n. 45 minuutissa. Suosittelemme siihen tutustumista ehdottomasti. Muutama meistä olisi voinut kierrellä siellä jopa kauemminkin ja tutustua paikkaan paremmin, mutta ainakin saimme jotakin käsitystä tästä suuresta, mahtipontisesta nähtävyydestä.

1962795_10151984312372548_1756843813_n[1]

Dolmabahcen jälkeen saatiin nauttia lisää auringosta ja kävelystä. Olen sitä mieltä, että tällaisina hetkinä kelpaa vaan olla ja elää. Kiitos Taivaan Iskä näistä päivistä ja hetkistä.:) Pienen kävelyrundin jälkeen kerettiin hypätä myös ratikkaan mihin PK:laisetkin saivat nyt tutustua. Hagia Sofia, täältä tullaan! Ensin esittelyt ennen lippujen ostamista ja sitten kiertelemään ympäri ”pyhää viisautta”, mitä nimi siis tarkoittaa. Kulttuurihistoriallisesti rikas, Euroopan suurin entinen katedraali (myöhemmin moskeija, nykyään museo) herätti monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Kiertelimme siellä itseksemme, toiset viihtyivät kauemmin kuin toiset. Jokainen sai siitä kuitenkin jotakin irti, mm. ikkunoista avautuvista maisemista, hautakammioista tai näyttävistä mosaiikeista.

???????????????????????????????

Jätskit mukaan kiertelyn jälkeen ja taas kävelemään! Moni meistä erkani omille teilleen, toiset tekemään ruokaa, toiset kiertelemään kaupungille ja osa jatkoi matkaansa Sultan Ahmetilta kohti Bosporin salmen rantaa. Istuimme kivikoilla ja seikkailimme siellä samalla jatkaen auringosta nauttimista. Kohta kotipuolessa odottikin ruoka ja iltaa saatiin viettää yhdessä koko porukalla jälleen syöden jätskiä, lukien rohkaisunsanoja Raamatusta ja vaihtaen kuulumisia. Että miten hieno porukka meitä onkaan liikkeellä täällä suuressa kaupungissa! Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. 🙂

Hyvää yötä Jeesus myötä ja mahtavaa loppuviikkoa kaikille!

kaikki

PK Inter + perus PK

Eilen illalla kodissamme oli huimasti enemmän porukkaa kuin yleensä. PK:t tulivat kylään! Seitsemän peruskurssilaista saapuivat takatalvisesta Suomesta Turkin kukkivaan kevääseen.

Aamupäivä alkoi kovalla tohinalla. Vieraita varten piti siivota, pyykätä ja laittaa ruokaa. Osa meistä ehti kuitenkin käydä lenkillä aurinkoisessa säässä. Monen harrastuksiin on Suomessa kuulunut juokseminen mutta täällä sitä ei ole pystynyt harrastamaan. Liikennettä on niin paljon, että juokseminen ydinkeskustassa on lähes mahdotonta eikä paikallisilla ole tapana harrastaa juoksemista, joten emme ole halunneet herättää turhaa huomiota. Bosporin salmen rannan tuntumassa on rauhallisempi kävelytie, jossa pääsimme kuitenkin ottamaan muutamat juoksuaskeleet. 🙂

Seitsemän aikaan vieraat saapuivat. Oli mukava nähdä heitä ”pitkästä” aikaa (onhan siitä jo kaksi viikkoa…). Toivotimme heidät tervetulleiksi turkkilaisittain poskisuudelmin ja asetuimme olohuoneeseen vaihtamaan kuulumisia. Alkupalaksi tarjoilimme leipää ja oliiviöljydippiä sekä etikkaisia vihanneksia. Jälkimmäiset eivät saaneet suurta suosiota (kumma juttu..). Pääruokana oli Ottoman mausteella ja paprikalla maustettua jauhelihapataa ja paistettuja vihanneksia vehnärouheen kera. Lautasella oli paikalliseen tapaan myös muutama perunalohko. Ruoka kävi kaupaksi ja ilta oli oikein viihtyisä. Saatoimme PK:laiset hotellille ja laitoimme nukkumaan.

Aamusta lähdimme koko joukolla kohti Sinistä Moskeijaa, jonka esittelivät Varpu, Pihla ja Heta. Sininen Moskeija on Turkin kansallismoskeija, rakennettu vuonna 1616. Moskeijassa on poikkeuksellisesti kuusi minareettia, kun yleensä niitä on 2-4. Suunnittelijalla kävi pieni moka, kun hän ymmärsi väärin rakennuttaja, Ahmed I:n käskyn (kulta ja kuusi ovat turkinkielellä hyvin samankuuloiset sanat…). Seuraava turistikohde oli Grand Bazaar. Joukossamme on muutama tinkimisen mestari ja mukaan tarttui huiveja, vaatteita, koruja ja teetä. Bazaari oli kokemisen arvoinen paikka meille hillityille suomalaisille.

Illalla kokoonnuimme yhdessä asunnollemme ja tutkimme Sanaa jo tutun Ilosanomapiirin avulla. Lopuksi siunasimme toinen toisemme.  Päivä oli kaikinpuolin onnistunut ja tästä on hyvä jatkaa viikkoa eteenpäin, huomenna luvassa ainakin Dolmabachen palatsi ja Hagia Sofia.

Hyvää yötä Jeesus myötä:)

(kuvia tulossa!!!!!)

Leiritunnelmissa

Istanbulissa jälleen! Edellisessä postauksessa mainittiinkin leiristä, jota saimme olla toteuttamassa neljän päivän ajan. Kyseessä oli siis Istanbulin luterilaisen seurakunnan järjestämä leiri, jossa meidän tehtävänä oli pitää lastenohjelma. Leirikeskus sijaitsi upealla paikalla: päärakennuksen takana nousi korkeat vuoret, ja pihan kukkivat puut toivat viihtyvyyttä. Muuten maaseutu näkyi vapaasti liikkuvana karjana ja laajoina niittyaukeina, joihin ei Istanbulissa törmää. Olikin vaihteeksi mukava hiljentyä luonnon rauhassa, liikenteen aiheuttaman melun ulkopuolella.

 

Itse ohjelma koostui opetuksesta, rastiradoista, askarteluista, ristin tie -näytelmän tekemisestä, peleistä ja monenlaisista leikeistä. Tuntui hyvältä päästä toteuttamaan jo Suomen puolella tehtyjä suunnitelmia. Toteutus sujuikin vallan mainiosti. Mitään suurempia murehtimisen aiheita ei tullut ja olo tuntui hyvin kannetulta koko leirin ajan. Sääkin oli puolellamme niin, että saimme temmeltää ulkoilmassa. Eikä pienin kiitoksen aihe ollut nähdä parinkymmenen pienen suun hymyilevän. Vaikka leiri oli osa työtehtäväämme, tunsimme olevamme etuoikeutettuja saadessamme olla mukana seurakunnan työssä. Me viihdyimme, lapset viihtyivät ja vanhemmat viihtyivät – mikäs sen parempaa. Kiitos Isälle, joka jälleen kerran antoi lastensa nähdä hyvyyttään meidän osaksemme.

iz2

iz1

iz3

 

Matkalla leiriltä takaisin Istanbuliin poikkesimme Efesossa. Kävelimme Paavalin jalanjäljissä ja näimme entisen kaupungin raunioita ja upeita rakennelmia. Amfiteatterin ylimmältä riviltä oli huikeat näkymät. Siellä oli mukava rauhoittua hetkinen katsellen merta, vuoria ja palmuja.

iz4 iz5

Reissulta saavuimme lauantaina vähän ennen puolta yötä. Ja heti sunnuntaiaamuna riensimme jumalanpalvelukseen. Liturgia oli paikallisella kielellä, joten emme siitä mitään ymmärtäneet, mutta Herran huoneessa oli hieno hiljentyä tänäkin pyhäpäivänä, laulaa yhdessä seurakunnan kanssa ja osallistua ehtoolliselle. Messun päätteeksi oli vielä kiva kokoontua kahville yhdessä sydämellisten seurakuntalaisten kanssa.

Siivousurakka

Tänään on ollut oikein touhukas päivä! Matkasimme Evankelisluterilaiseen
uskontotutkimusinstituutin keskukseen (www.elrim.org) jo aamusta. Saimme kuulla
keskuksen toiminnasta ja pääsimme siivoamaan paikkoja. ”Palvelkaa Herraa
iloiten” on lause, jolla kuvaisin siivoilujamme. Tehtäviä riitti niin
imurointia, pintojen pyyhintää kuin luuttuamista. Innokkaasti jatkoimme
siivousta toimiston sisältä rappukäytävään asti. Oli ilo olla palvelemassa ja
auttamassa tällaisessa paikassa.

image2

Siivouksen päätteeksi söimme yhdessä ja saimme tavata herra ”Kärsivällisen”.
Hän kertoi meille elämäntarinansa ja kuinka hän oli löytänyt evankeliumin. Oli
hämmästyttävää kuulla, että 1900-luvulla kolmasosa Istanbulin väestöstä oli
vielä kristittyjä, mikä selittää että monet meille tutut tavat liittyvät myös
heidän perheensä joulunviettoon.  Hän avasi meille monia islamin uskon suuntauksia (shiat, sunnat, aleviitit). Reissu oli hyvin antoisa ja saimme kaikki uutta tietoa.

Palattuamme kämpille aloimme pakkailla ja suuntasimme ajatuksemme kohti tulevaa
lastenohjelmaa, jonne lähdemme huomenna. Odotan jo innolla, että pääsemme toteuttamaan suunnittelemaamme ohjelmaa yhdessä lasten kanssa. Rukoilemme hyviä ilmoja, jotta voisimme olla ulkona. Haluan myös mainita teille lukijat, että seuraava postaus taitaa tulla vasta sunnuntaina, nimittäin meillä ei ole siellä mahdollisuutta kirjoitella (ei ole nettiyhteyttä), mutta tulette kyllä kuulemaan miten loppuviikko sujui.
Tänään iloitsimme myös siitä, että vettä ei tullut kuin tihuttaen ja ilma oli kohtalaisen lämmin! 🙂

image1image3

image4

Viikko kuvina osa 2

1.9

Ensimmäinen döner! Yummy yummy yummy I got love in my tummy..

1.11

Takapihan moskeija! Rukouskutsut kuuluu hyvin keittiöön..

1.10

1.12

Kotikatu

1.13

Istiklal

1.14

Iloinen kohtaaminen kauppiaan kanssa 🙂

1.151.161.171.18

Pyhäkouluvalmisteluja

1.19

Pyhäkoulun tuotoksia

1.20

Matt.24:35
”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”

 

Viikko kuvina osa 1

1.1 1.2

Tälläisia ”elintarvikekioskeja” näkyy paljon katukuvassa, slurps

1.3

1.4

Istanbulin kaduilla yritetään myydä kaikenlaista, sateenvarjoista nenäliinoihin!

1.5

Taidettiin näistä delighteista maksaa muutama kymmenen liiraa liikaa…

1.6

Sami sai lämpimän kiitoksen miehelle antamistaan kastanjoista, hyvä Sam! 🙂

1.7

 

1.8

Tällä tykitetään menemää! Maailman toisiksi vanhin metro, Tunel.

 

 

Merhaba!

Tänään käytiin vesisäiliöillä maan alla koska satoi koko päivän. Istanbulin sää on aika vaihteleva toissapäivänä oli +20 ja tänään kuljettiin pipot ja takit päällä. Siellä vesisäiliöllä on kuvattu James Bond leffaa, joten senkin takia oli mielenkiintoinen nähdä. Siellä sit porukasta otettiin kuva jossa puettiin sulttaanivaatteet päälle.

Vesisäiliön jälkeen oltiin aika kylmissämme joten mentiin mäkkiin syömään ja lämmittelemään. Puolet halvemmat hinnat kuin Suomessa muuten :D. Mäkin jälkeen porukka hajaantu, osa meni kämpille ja toiset arkeologiseen museoon. Museo oli todella iso ja mielenkiintoinen. Siellä oli muunmuassa viis tuhatta vuotta vanhaa nuolenpääkirjotusta ja Nebukadnessarin rakentama Babylonian kaupungin portti. Museolta sitten käppäiltiin kauppojen kautta takaisin kämpille. Koko päivän siis tosiaan satoi joten ei paljoa hengailtu ulkona niinkuin aikaisempina päivinä. Mutta kiva päivä oli vaikka satoikin! Iyi geceler eli hyvät yöt sinne Suomeen (:

ma

 

Sunnuntai

Sunnuntai = Pyhäpäivä + lepopäivä. Juurikin tästä yhtälöstä koostui päivämme. Aamupalaksi turkkilainen jogurtti + hedelmät + hunaja = parasta ikinä:-) Aamutoimien jälkeen lähdimme sateessa kohti ”kotikirkkoamme” jumalanpalvelukseen.

Palvelutehtävänämme oli pitää  saarnan aikana pyhäkoulua lapsille. Pienempiä lapsia opettivat Varpu ja Heta ja junnupiiriä pitivät Saara ja Pihla. Pyhäkoulussa oli aiheena seitsemäs käsky (älä varasta!). Pienempien puolella opetus tapahtui tarinan ja askartelun muodossa ja vanhemmat lapset pohdiskelivat aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja lukivat Raamattua. Loput kuuntelimme saarnaa, tulkattuna onneksi kun turkin kielen taito rajoittuu toistaiseksi n. kahteen sanaan (Merhaba, teşekkürler). Jumalanpalvelus oli puhutteleva. Yhteisöllisyys ja sydämellisyys oli käsin kosketeltavaa ja tunsimme olevamme tervetulleita. Erityisesti mieleemme jäi kun äiti kantoi pienen vauvansa alttarille. Pastori ja kaksi seurakuntalaista siunasivat heidät. Tämä koskettava hetki sekä hyvin järjestetty pyhäkoulu osoittivat kuinka tärkeitä lapset ovat seurakunnalle.
Jumalanpalveluksen loputtua oli tarjolla kirkkokahvit, jolloin aikuisetkin saivat vaihtaa kuulumisia keskenään. Meidän tehtäviimme kuului vielä ehtoollispikarien peseminen sekä pyhäkoululuokkien siistiminen. Kirkolta lähdimme jatkamaan lepopäiväämme ”kotiin” börek-leipomon kautta. Outin ja Pihlan valmistama turkkilainen lihakeitto maistui leipomoherkkujen kera. Rauhallinen sunnuntai-iltapäivä kului mukavasti sisällä sateensuojassa. Illasta innostuimme käymään vielä läpi Luukkaan evankeliumia ilosanomapiirin kysymysten kautta. Oli mukava pohtia yhdessä ja ihmetellä Jumalan suurta armoa.
Olemme tähän asti selvinneet ilman sairastumisia, nyt kuitenkin pientä flunssaa on ilmassa. Toivomme, että tee + hunaja => terve interiläinen. 🙂 Kiitos esirukouksista ja toivomme kaikille lukijoille siunausta ja mukavaa viikonalkua!
PK Inter (Veera ja Heta)

Huh, mikä päivä

Huh, mikä päivä taas takana! Saatiin aloittaa aamu sillä parhaimmalla, Sanan ääreen kokoontumalla. Siitä oli hyvä lähteä muihin puuhiin.  Kävimme tutustumassa tulevaan ahjoomme hieman tarkemmin, ja suunnittelimme ensimmäistä projektiamme. Innolla odotamme jo suunnitelmien muuttumista todeksi. Oli myös ilo huomata kuinka hyvin meidät otettiin vastaan. Se tulee varmasti näkymään kasvoillamme työskennellessäkin. Tässä kohtaa päivää saimme todeta sanonnan ”maan säähän ei ole luottamista” hyvinkin todenmukaiseksi. Aamulla ulos kurkistaessa ilma nimittäin näytti erittäin kauniilta, mutta poikkesimme kämpälle lisäämään vaatetta ennen kuin jatkoimme matkaa. Hassua miten yksi päivä voi olla kuuma auringonottopäivä ja seuraavana harrastetaan kerrospukeutumista.

Matkasimme lautalla Aasian puolelle. Lautta on osoittanut muutaman kerran perusteella hyväksi kohtaamispaikaksi meidän ja paikallisten välillä. Tänäänkin saimme seurata puolitoistavuotiaan, saparopäisen tytön touhuja viereisellä penkillä. Välillä tyttö pysähtyi katselemaan meitä ihmeissään, välillä taas hymy oli hyvinkin herkässä. Pienokainen tarjosi meille jopa äitinsä taskusta saamia herkkuja ja heilutti pitkään lautan saavuttua määräpaikkaansa. Hienoa, miten kohtaamiset ovat niinkin upeita, vaikka yhteistä kieltä ei ole juuri lainkaan.

Toisella maanosalla suuntasimme perjantain basaariin. Voisi sanoa, että se oli kokemus! Jo muutamakymmen metri ennen basaarin alkua taisi itse kullakin askel hetkeksi hidastua, kun näki paikalla olevan väkimäärän. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin tarttua tiukemmin repuista kiinni, vetää henkeä ja tunkeutua massan sekaan, sillä kukapa ei haluaisi tutkia tavaraa kansan hinnoilla – niin, ettei turisteilta pyydetä ylimääräistä. Basaari oli suuri ja siksi aikaakin siellä kului, etenkin kun liikkuminen kojulta kojulle otti aikansa tungoksessa. Käynti oli kuitenkin yllättävän positiivinen: ihmiset olivat ystävällisiä eikä kukaan edes menettänyt lompakkoaan.

Asunnolle päästyä, huomasimme kuitenkin seuraavan päivän ruokatarvikkeiden ja erään ostospussin puuttuvan. Mihin lie joutuneet. Epäilemme kuitenkin omaa huolimattomuuttamme monien kantamusten kanssa. Ei auta kuitenkaan harmitella pieniä. Saimme hyvät ruoat jälleen tehtyä ja syötyä mukavasti yhdessä pienen ruokapöydän äärellä – väsyneinä mutta tyytyväisinä tähänkin päivään. Kiitos siitä Isälle!

1

2

Hetkiä

ib1

Ohoh. Vasta kolmas kokonainen päivä takana. Nyt jo ollaan ihan kotiuduttu tänne ja saatu kokea niin paljon. Matkalaukut pursuaa käyttötavaroista ja elämisen merkkejä näkyy. Paikkahan alkaa näyttää kodilta.

Aamu saatiin jälleen startata huikealla aamupalalla, mutta ennen kaikkea sitä ravintoa saatiin tankata Sanasta minkä äärelle heti aamutuimaan saatiin yhdessä kokoontua. Siinä oli takuuvarma onnistunut aloitus päivälle – se saatiin huomata jälleen tänään! Oli hyvä heti herätyksen jälkeen muistuttaa itseä sillä missä on se meidän turva missä tahansa kuljetaankin.

Kohta pakattiinkin jo eväät mukaan ja lähdettiin kiertelemään ulos. Päämääränä oli Sininen Moskeija, mihin piti päätyä maustebasaarin läpi. Kohta huomattiinkin miten paikat alkoi näyttää kovin tutuilta. ”Mehän ollaan kierretty nää kojut jo…me ollaan menty ympyrää!” Ensimmäinen pieni eksyminen saatiin siis kokea tänään, mutta se ei menoa haitannut! Positiivinen seikkailumieli vaan mukaan ja jatkamaan matkaa – eihän meillä ollut mikään kiire minnekkään. Saatiin sentään kunnolla kierrellä ja ihmetellä mitä kaikkea täältä löytyykään tekemällä jopa ihan ostoksia siinä sivussa!

Paikallisten auttamina päädyttiinkin lopulta päämäärän lähelle puistonpenkille nauttimaan eväistä, paikallisista herkuista ja säästä. Monenlaisia keskusteluitakin saatiin aikaiseksi, lähinnä ehkä eniten bussikuskien aloituksesta. Sanat tervetuloa, kiitos ja hyvää päivää on ainakin tuttuja täälläkin eli kyllä sitä suomenkieltä jonkin verran saa kuulla näiden seinien ulkopuolellakin. Heh.

Kohta huivit päähän ja menoksi! Sininen Moskeija näkyi kulman takana pitkän kävelyreissun jälkeen. Asteltiin sisälle odottavin mielin ja kokemus oli todellakin silmiäavaava ja mielenkiintoinen.

Kotiin palatessamme alkoikin urakka: SIIVOUS. Imurointia. Pölyjen pyyhkimistä. Noh kuvitelkaa vaan mitä kaikkea se on. Sitä ei ehkä tähän tarvitse yksityiskohtaisesti kertoa, mutta voin sanoa, että sekin on yhdessä tosi hauskaa! Ensimmäinen yhteinen kotisiivous. Kivaa.

Illan vaihtuessa vaihtui myös sää: uutena kokemuksena tuli paikallinen sade. Eikun ulos sateenvarjojen kanssa ja kohti kirkkoa, missä saatiin kokea jumalanpalvelus ihan uudella kielellä! Ei sitä oikein osaa edes selittää miten jännältä, mutta hienolta kokemukselta se tuntui. Ollaan kyllä todella kiitollisia siitä kaikesta mitä tänäänkin ollaan saatu nähdä ja kokea! Ne pienimmätkin jutut tuntuu niin huikeilta.

Aiettä. Tälläisten päivien jälkeen on vain niin helppo hymyillä. Me mennään eteenpäin rukoillen, että jokainen päivä kasvattaisi meitä ja saisi meidät näkemään asioita uusin silmin – täydellä rakkaudella ja avoimin mielin. Toivottavasti myös koti-Suomessa kevät alkaisi jo näkyä, ainakin mielissä!

 

ibul2

ib3 ib4

ib5

Tunnelmia

Päivä on tänään ollut hieman sateisempi ja tuulinen, veikkaisin että lämpötila on pyörinyt siinä 10-14 asteen välissä. Aamusta saimme infoa siitä mitä tuleman pitää. Mielestäni ohjelma kuulostaa hyvin innostavalta ja mielenkiintoiselta.
Matkasimme tänään Bosporinsalmen yli Aasian puolelle. Matkalla oli ihana kohtaaminen paikallisen naisen kanssa. Istuimme hänen viereensä ja yritin ottaa kuvaa lautan ikkunasta, jolloin nainen pyysi minua siirtymään ikkunan viereen nähdäkseni paremmin. Ajattelin ja rukoilin mielessäni, että olisipa ihana vaihtaa muutama sana hänen kanssaan. Hetken päästä kysyin naiselta vastarannalla näkyvästä rakennuksesta. Siitä saimmekin aikaan keskustelua, vaikka yhteistä kieltä oli hyvin vähän. Hän kertoi minne oli menossa ja minä esittelin hänelle kuvia Suomesta ja lumesta. Hän näytti kuvia pienestä pojasta, jota oli menossa katsomaan. Hän opetti minulle myös kuinka sanotaan vesi ja tee turkiksi! Saimme myös kuvia naisen kanssa. Minua puhutteli se, että ilman kieltäkin voi välittyä lämpöä ja rakkautta ja kokea yhteyttä. Sanonpa vaan, että se ei ole meidän omissa kätösissämme se!
Aasian puolella oli kyllä selkeä ero Euroopan puoleen verrattuna, mutta ei ehkä ihan niin suuri kuin olimme kuvitelleet. Kiertelimme siellä jonkin aikaa ja kävimme kahvilla. Illalla söimme yhdessä asunnolla ja lähdimme seitsemän aikaan kaupoille ihmettelemään ja tekemään ostoksia. Iltaisin ihmisiä on paljon liikkeellä ja kaupat ovat myöhään auki. Kaupoilta tullessamme moni meistä olikin tehnyt hyviä ostoksia, saapa nähdä miten saamme pidettyä matkatavaramme oikeissa kilomäärissä takaisin Suomeen! 😀

1kuva

2.kuva

Jumalan armosta

kuvauus

Jumalan armosta, voin ylpeänä sanoa, että hyvin menee =D Aurinko paistaa ja ruoka maittaa. Kaikki ollaan terveitä ja palmut on vihreitä. Paikalliset on ottanu meidät hyvin vastaa. Tänään on kävelty ympäri hienoja turistimestoja. Tarjosin päivällä yhdelle kengän kiillottajalle kastanjoita, nii mies otti kädestä kiinni, osoitti kunnioitusta ja kumarsi puhuen jotai turkkia ja hymyili niin leveesti, ku sellaselta partamieheltä voi kuvitella 🙂 Kulkukissoja täällä piisaa ja kalastajia. Tuntuu, että melkei jokasella ois jotai asiaa. Moskeijoja o joka puolella ja niistä kuuluu rukouskutsuja monesti päivässä. On tosi kova hinku prätkän selkää, moottoripyöräily on täällä muodissa. Tyypit ajaa päätä pahkaa joka välistä. Uimaan olis kiva päästä, mutta kun rantoja ei ole näkyvissä.

Tossa kävellessä tuli paikallisia miehiä mulle juttelee. Yks arvas heti, että oon Suomesta, jotki luuli että ollaan Saksasta. Pari jätkää ois halunnu liittyy seuraa, mut toistaseks ollaan menty iha omalla porukalla. Englannin kieli ei näillä paikallisilla ole kovin hyvä, pitää yrittää tulla vastaan. Jonkinlainen ”hyvän tahtoisuus” niistä hehkuu. Meillä oli illalla vähän kahvilan henkilökunnan kanssa ymmärtämisvaikeuksia laskun suhteen, mutta siitä opimme, että kannattaa kysyä hinnat aina etukäteen. Karkit täällä on kyllä aivan mahtavia, mehukkaita, pehmeitä, hunajaisia ja ihan hyvän makusia. Ollaan täällä, kiitos Herralle!

Huomenna meen aamulla purkaa innostusta lenkille satamaan päin. Kesä on parasta, vaikka ilman prätkää, uimarantaa ja saunaa. Odotukset on kovat, jokainen päivä on pelastuksen päivä. Aurinko paistaa kuulemma viikonloppuun asti, en pysty valittaa. Kaikki pisteet tästä reissusta menee Jeesukselle. Kiitos kaikille rukoilijoille ja lukijoille! Tämä on upee paikka ja hienoja ihmisiä. Huomenna jatkuu!

Terkkuja Istanbulista!

c4cc8fcca2a811e38189121dade5682f_8

Saavuimme turvallisesti uuteen kotiimme eilen illansuussa. Suomen räntä vaihtui +16 asteen lämpöön! Matka kentältä majoitukseen kesti tunnin verran. Illalla kävimme läheisessä marketissa ostamassa ruoka tarvikkeita viikkoa varten. Hassua oli kun hyllyiltä ei löytynytkään valiota ja fazeria. Tämän jälkeen suuntasimme hyvillä mielin ulkoterassille kynttilän valoon syömään valtavia pizzoja hyvin eksoottisilla mauilla. Olo on rikas, kun rahakkuutemme onkin yhtäkkiä kolminkertaistunut täällä! Tästä suuntasimme asunnolle kotiutumaan, josta on tullut hyvinkin kotoisa. Ilta päättyi yhdessä kiittäen siitä, että olimme päässeet turvallisesti perille. Tulevana yönä uni maistuikin jokaiselle, eikä takapihamme moskeijan rukouskutsu viiden aikaan aamuyöstä edes häirinnyt jännityksestä väsynyttä olevaa porukkaamme.

a1e25494a2e211e3a4e212ae29a537f1_8

Matkalaisten mietteet:

”Ompa paljon moskeijoita”

”Huh mitä vilinää ja vilskettä. Täällä varmaan jokainen saisi ajokortin.”

”Hirvee hiki vaa!”

”Jo alkaa turtua näihin kauppiaitten kehuihin”

”Moskeijan rukouskutsu muistuttaa minuakin hiljentymään Jumalani edessä jopa viiden aikaan aamusta.”

”Adoptoin kaikki katukissat”

”Olisi mukava liittyä aurinkoisena päivänä sillalla kalastavien paikallisten joukkoon.”

 

Matkaan siunattuina

WP_20140228_007-300x156

Kuukausien odotus on ohi! Tänä aamuna kahden kuukauden ulkomaan opintomatka sai vihdoin alkunsa, kun saimme olla seurakunnan keskellä siunattavina parhaassa paikassa, ristin juurella. Lauri saattoi meidät matkaan tutuilla sanoilla: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa ja toinen toistanne iloiten.” Sata asiaa mielessä rauha ei tunnu oikein todelliselta, mutta onneksi tunne ei määrää Jumalan rauhaa meidän elämässämme, tuntui miltä tuntui, Jeesus on kanssamme ja Jumalan rauha Jeesuksen sovitustyössä todellisempi, kuin oma hätäilymme. Palvellessamme lähimmäisiämme ensin Istanbulin luterilaisessa seurakunnassa ja myöhemmin Ateenan pakolaiskeskuksessa palvelemme itseään Herraa (1.Jh.4:20). Ilolla taas toinen toistamme palvellessa arkihaaste on samassa asuntohotellissa kahden kuukauden matkalla käsinkosketeltava, jossa saamme olla jatkuvan anteeksiantamuksen varassa.